Samma på svenska Same in English

Halutaan ostaa, Wanted: Volvo TP-21 Sugga

  • Tammikuussa 2002 päätin lopulta sitten etsiä itselleni sopivan Volvo TP-21 tai Sugga Volvon, joksi sitä tunnutaan myös kutsuttavan. Kyseessähän on Volvo raptgb 915, Ruotsin armeijan radioauto 50-luvulta. Toivon löytäväni auton täältä Suomesta tai lähinaapureista Ruotsista tai Norjasta. Vaan mikäli löydän kauempaakin erityisen hyväkuntoisen, saatan hyvin sitä lähteä katsomaan.

    Myös Volvo TP21 "varaosa"-auto kiinnostaa varsinkin mikäli ostan projekti-vaiheessa olevan auton.

    Parhaiten minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta Mikäli englanti tai ruotsi sujuu mahdolliselta myyjältä paremmin kuin suomi, niin voipi ottaa yhteyttä myös niitä käyttäen.

Elokuussa 2001 sen päähänpiston sain ja näin se tarina lähti liikkeelle:
August 21, 2001: I called everybody in the morning and all was OK. Ahonen was going to be inspecting a car, so it is uncertain, if he will be there right when we arrive. Volvo P1800, size=34kB Volvo P1800, size=41kB I started to drive to Tero's house. When I arrived, I saw three men standing around a van. They had a trailer, which was not what I had expected. They convinced me that it is OK to transport a car and told that they had transported a heavy Bob Cat with it many times. They showed some wooden planks, which were to take my car there. One of them was broken. The driver, his father and younger brother come there. I went there with the driver, and the father and brother with their Toyota. When we arrived to the farm, we saw nobody. The door to the carage was open, so we started to move the car. It did not move. I believe that the gear was set to P. I set it to N and the car moved OK. Volvo P1800, size=67kB I told everybody, that we can not use the brakes, since they may stick for good and then nobody can move the car. We set up the trailer and started to push the car onto it. It was extremely difficult to move the steering wheel with the wide tires gripping to the asfalt. But finally we got it aligned. The farmer had given us some better planks, so we used them. We put some support in the middle of the planks and pushed the car up. We soon realized that the middle supports were a mistake, since the end of the trailer went down about 15cm as soon as the front tires were resting on it. The end of the plank was touching the bottom of the car. This was fixed soon and the car was happily on the trailer. We asked the farmer to let us take the planks to the journey, maybe we would need them when we take the car off from the trailer. We used a lifting block to tie the tires to the trailer. All looked OK and we started heading to the carage. I estimated the trip to about 100km. After about 2 km I was told that now we stop for coffee. They drank some coffee and ate a sandwich. Soon we were on our way. After driving about 15 minutes his phone rang. Volvo P1800, size=32kB It was his father from behind. He had seen some of the metal parts swinging around and was worried that they would be hitting the body of the car. We stopped and realized there was no harm done. Ahonen had given me quite good driving instructions. When we were closer to his carage, I called him and he told he will be there about the same time than we. He was still at the inspection station and told that he might be able to leave in 20 minutes. We found his house easily, and again there were about 4 options of how we should do that. Ahonen told us earlier that he had some good steel ramps, which we could use to unload the car. His father showed us where they were and as we were putting them behind the trailer, Ahonen himself arrived. He arrived with a Volvo, an ex-Swedish army Volvo, 4WD. We used some planks to lift the rear tires to the level of the steel ramps. I went inside the car to steer while the others were outside pushing the car off. When I sat in, the body of the car went down a bit and the door did not close because it hit the blinker of the trailer. They bent the blinker, and I was able to close the door. Volvo TP 21, size=81kB In the middle of unloading I heard that the exhaust pipe might be touching the ground. But then they told that it will not. The car came off nicely and we were done. when standing around the car I made a comment that I would not mind if he hosed or washed the car from the dust. I went inside with Ahonen and gave him my contact information. I told him that the transmission was number one to fix. I also told what the seller of the car had told me. Based on this information I would be surprised if there is something major wrong with the engine. We agreed that he will first fix the transmission, then he gets a feeling about the engine and we decide later if he will also do a major work on the engine. Minor stuff he can already do to the engine, especially if it has to be taken down with the transmission. Volvo TP 21, size=74kB During our discussion my phone rang. My mother called. She was asking if I had been in an accident. She told me that she had received a phone call to her house phone and realized that it was me talking about ramps and pushing the car. I checked my mobile phone and realized that when I sat inside the car for steering it down from the trailer, I had accidentially dialed two numbers, the other beeing my mothers number. During this the phone had been in my pocket and I had no idea that I was placing some calls while steering my car. When I went for a walk behind a barn, I saw a grave yard of old retired cars. One of them was a nice Volvo 144 DeLuxe from around 1973 or so. Before I left, I took one more picture of his nice army Volvo.
August 22, 2001: I called Ahonen. He had tried to charge the battery. After that he turned the key so that the gas pump went on. And after that he quickly turned it off again, since he heard some gasoline leaking to the ground. He also told that the starter engine did not move much when he tried to start the engine. He was hinting that there could be some work on the starter too. He also told that maybe the brakes need to be taken apart and fixed since the car had been stored so long. He estimated, that he may already start working on the gearbox before I arrive back from visiting Cláudia. In this case I would get the car fixed faster, but would not be able to take any pictures of the transmission when it is under repair. The plan is to first fix the transmission, then drive around and see if the engine really needs anything to be done. He asked about the broken rear. He told, that he has done many rears, not a Volvo rear though. He knew Dana/Spicer rears, and told me there is no need for a special tool. We agreed that he can take the rear apart and try to re-align the existing parts. I told him that if this operation is expansive, I can very well wait for another year to get the proper replacement parts so that we could fix it with new parts. He mentioned the Volvo 144 which he has behind his barn. But I doupted that it has a rear that we could use in fixing my Saint. We also talked about the possibility of him taking the car for inspection. The Volvo he was driving was a model TP 21 Volvo, which was an army communication vehicle. The top speed originally was 90km/h (About 60 MPH). It was ment for slow driving in rough conditions. Originally it had had a 6 cylinder engine, but somebody had put a Chevrolet V8 in it. This created some trouble at the inspection. The inspectors had told him that it can not be inspected since the change has been done outside of Finland. I did not quite understand the complete story, but he also told that bringing in cars like mine would be difficult, if not impossible under the current rules. I will be back on September 11. He has the next week allocated for something else, but on the following week he plans to fix the transmission. I told him that I could contact him during my vacation in Brazil, he replied that it is not needed. He has enough to do already for two weeks without consulting me. I also told him that if there are different parts available, he should use the 'better quality' if that can be somehow determined.
September 25, 2001: I called ahonen: He has gotten the engine running. The "katkojan käret" were in bad shape. He replaced them. He has been driving the car. He says that the transmission can be fixed without getting it off. Kick down lever and rod are missing. He needs to fix that. There is a good pressure in the transmission, that is when he puts on the gear, the car tries to move forward. This is good, since the transmission tends to last longer if there is good pressure inside. He needs to take it apart a bit when he will replace the gaskets since they are leaking oil. The rear: nothing done yet, not even opened and looked. He suggested that since the rear ratio has been changed from original, there is a possibility that the new parts (ring) might be too big for the case. I doupted this, since the previous checking did not reveal anything supporting this statement. Brakes were OK, not stuck. The gearbox job will not be very bad. Fixing the above problems should fix it. The engine sounded OK when running. TP21 has been registered today. It has been sold to Porvoo in theory already for a while, 5000USD was a ball park estimate of the price. He has seen one being sold in Orimattila during the summer for a bit less. He did not even go to see that car. He has time to look at my car again this week. He reminded me that I need to put the car on insurance while he drives to the inspection. Now it is only "stand by insured", which means that it is insured against fire or burglary, but not if I drive it. He will look at the rear soon. He has visited my internet pages and read about the car.
  • 18.01.2002 Soitin Ahoselle 164E autoasioissa. Hänen luonaan juttelin myös 142 autostani ja siinä sivussa kyselin TP21 tietoutta, sellaisen hankkiminen kun ei ole täysin poissa laskuistani.
  • 19.01.2002 Ahonen soitti. Oli nähnyt eilisessä lehdessä ilmoituksen TP-21 autosta, Sugga Volvosta. Arveli sen olevan hänen lähellä Lahden tienoolla sama auto, joka oli ollut myynnissä jo useamman vuoden. Antoi minulle numeron, johon soitin heti.

    Auto on edelleen myynnissä. Se on alkuperäisessä kunnossaan. On ollut radioautona Ruotsin armeijassa. Johto auto, edelleen armeijan väreissä. Moottori on kunnossa. Se on V8, Volvon oma alkuperäinen (?!?!) moottori. Siihen on vaihdettu ohjaustehostin, alkuperäinen mekaaninen tehostin on heillä jossain metsikössä tallessa. Rekisteröity 5-6 hengelle, muisteli. On ollut Suomessa rekisteröitynä viimeksi v.1990. Takana on karttapöytä. Penkeissä muistaakseen nahkapenkit. Ajamaan sillä pääsee, mutta kytkin ravistaa liikkeelle lähdettäessä. Hyvät renkaat, nappularenkaat ja ketjutkin siihen autoon on heillä tallella. Pyytää alle 20000mk, tarkalleen 3200€. Ehdotin, että tulisin huomenna katsomaan, kunhan ensin sopisin Ahosen kanssa, että hän pääsisi mukaan. Myyjä kertoi myös summittaisen ajo-ohjeen.

    Soitin Ahoselle ja kerroin mitä juuri myyjältä kuulin. Hän oli valmis lähtemään mukaan autoa katsomaan varsinkin kun ehdotin korvaavani kulunsa. Matkaani jatkaisin auton nähtyämme ja Ahonen palaisi omalla autollaan takaisin. Katsoisi autoa mieluiten valoisaan aikaan. Sovin, että olisin hänen luonaan noin 12-13 huomenna. Arveli autossa olevan V8 moottorin olevan Volvo B35 moottorin. Ahosen tietojen mukaan tätä autoa on valmistettu ainoastaan suoralla kutos koneella. Eli V8 on laitettu siihen myöhemmin. Vihjasin Ahoselle museokatsastuksesta, siihen hänen mielestään pitää vaihtaa moottori takaisin alkuperäiseksi. Kertoi myös, että mikäli auton tosiaan haluaisin, niin hänen on turha sitä ensin ostaa ja sitten kunnostettuna sitä minulle myydä. Arveli myös, että myyjän hinta on kova koska sitä ei kukaan ole vieläkään ostanut. Kertoi nähneensä hinnan tippuvan noin 30000 markasta nykyiseen hintapyyntöön. Oli joskus itte miettinyt, että siitä voisi maksaa noin 15000mk.

    Soitin taas myyjälle. Kerroin hänelle suunnitelmani. Ilmoitti, että myy ekalle, joka tuo hänelle rahat autostaan. Kertoi, että hänellä on autosta valtakirja myydä se seuraavalle ostajalle, hän ei ole auton omistaja. Kertoi myös pitäneensä autoa hallissa, ei ole antanut seistä ulkona. Tallissa sitä voisimme myös tutkailla joten haalareita emme välttämättä tarvitse mukaan. Ehdotin vaihdossa 142 ja/tai 164 autoani, mutta hänelle olisi kelvannut ainoastaan traktori tai joku maatyökone, eikä hän suostunut määrittelemään kumpaakaan noista autoistani traktoriksi.

    Myöhemmin iltapäivällä surffailin netistä lisää tietoa autosta. Löysin mm. ohjekirjan eräältä ruotsalaiselta sivulta. Samoin muutamia linkkejä. Parissa paikassa mainittiin suora kutos-kone jossa sivuventtiilit. Mutta V8 koneesta ei puhuttu muuta kuin muutostöitten yhteydessä. Eli vahvistusta en saanut alkuperäis V8 koneen olemassaoloon. Löysin surffatessani mm. seuraavaa: Alkuperäisessä kunnossaan auto painaa noin 2800 kiloa, se vie noin 2,5 litraa per ruotsalainen mil. Olikos tuo ruottalainen mil noin 10 km? Jos oli, niin sittenhän se vie noin 25L/100km! sillä alkuperäisellä suoralla kutoskoneella. Bensatankin koko taisi olla 70L plus 10L varatankki. Se ohjekirja kertoi myös, että autossa on ns. ryömintävaihde jolla huippunopeus 90km/h putoaa noin 60km/h. Autossa on neljä vaihdetta ja niitten perässä/edessä se ryömintävaihde, joten yhteensä 8 vaihdetta käytettävissä eteen).

  • 20.01.2002 Lähdin aamulla ajelemaan noin 10:00 Keski-Suomesta. Soitin myyjälle. Arvelin olevani siellä noin kolmen tunnin kuluttua. Hän kertoi olevansa kotona. Soitin Ahoselle. Kerroin aikataulun. Ehdotin tapaamista jossain matkan varrella. Hän ilmoitti Suomen lain kieltävän hänen autolla ajon suuremmalta osalta tätä päivää, joten ehdotin hakevani hänet kotoaan. Lupasin soittaa kun olen lähistöllä.

    Saavuin reilun parin tunnin kuluttua Ahoselle. Ajelimme pikkuteitä pitkin tapaamaan myyjää. Ahonen kertoili matkalla, että TP21 on melkoinen ajettava. Perän välitykset kun ovat semmoiset, ettei sillä autolla pääse kovaa vaikka minkä koneen laittaisi. Meteliä sisällä riittää koska siellä ei ole äänieristeitä oikeastaan ollenkaan. Kun olimme noin parin kilometrin päässä, soitin myyjälle. Ilmeisesti hänen vaimonsa vastasi puhelimeen. Ilmoitti myyjän olevan lähistöllä kylässä, saapuu kyllä paikalle kun hänelle soitetaan. Antoi vielä ajo-ohjeen täsmennyksen ja olimmekin perillä ilman ylimääräisiä mutkia.

    Pihassa meidät toivotti tervetulleeksi arviolta lassien ja pystykorvan sekoitusrotuinen koira häntä heiluen. Isäntä saapuikin paikalle nissanillaan hetken kuuttua. Kävelimme halliin. Kävellessä myyjä kertoi saaneensa auton 1999. Kylmä halli, jonka nurkassa auto seisoi. Se näytti yllättävän korkealta. Koria olikin nostettu joskus kymmeniä senttejä ylöspäin. Ahonen katseli autoa ja myyjä yritti saada sitä käyntiin. Akku oli ollut latauksessa, poisti laturin ennen kuin aloitti yrityksensä. Noin parin minuutin jälkeen kone lähtikin jo melkein käyntiin, Ahonen arveli sen käyvän muutamilla pytyillään. Sitten kone pärähti käyntiin. Jokunen pytty oli ilmeisesti vieläkin talviunilla, mutta kone kuitenkin kävi. Myyjä ajoi auton pihalle. Hänen perään kävellessämme havaitsin lattialla auton alla kasan sahanpuruja valunutta öljyä keräämässä. Hiukan se hyppi kun sitä ajoi. Melkein heti hyppäsin kyytiin ja lähdin pienelle lenkille pihapiirissä. Myyjä jäi pihaan katsomaan. Melkein heti lähdettyämme, noin 10 metrin ajon jälkeen, haistoin palaneen kumin käryä. Ahonen tunsi käryn myös. Vaihdoin kakkoselle. Pysäytin auton. Meinasin peruuttaa. En löytänyt peruutusvaihdetta. Lopulta Ahonen löysi sen oikealta edestä. Jatkoin matkaa takaisin pihaan. Jarrutin, paitsi että jarrupoljin painui lattiaan, eikä auto ainakaan jarrupoljinta painamalla muuttanut kulkunopeuttaan. Onneksi ajoin erityisen hiljaa, joten auto pysähtyi muutenkin. Peruutin auton oman autoni viereen ja otin muutaman kuvan molemmista. Siinä katsellessamme autoa rupesi myyjä yllättäen myymään myös pihassa ollutta transit-pakettiautoaan. Vietimme hänen luonaan reilut puolisen tuntia. Pakkasta oli arviolta muutama aste. Pihalla palelin. Kiitimme myyjää ja poistuimme paikalta.

    Paluumatkalla Ahonen kertoi, että myyjän arvio kytkimen puistatuksesta saattaa olla virheellinen, sillä koria on nostettu senverran ylös, että kardaanin nivel ei pääse oikein kunnolla kääntymään ja se melkoisella varmuudella muljauttelee autoa, ei kytkin. Kertoi myös, ettei auto ollut pahasti ruostunut. Koneessa arveli olevan jotain, ehkä ainoastaan tulpat, tai sitten jotain vakavaa. Tuollaisena sitä ei kannattaisi katsastamaan lähteä. Ainakin korin korotus pitäisi palauttaa alkuperäiseksi. Samoin kertoi, että etupuskurin päälle hitsatut putket eivät ole alkuperäiset. Takana oikea takalokasuoja oli rutattu siten, että kori oli painunut sisään lokasuojan kohdalta muutamia senttejä. Lokasuojassa oli pieni jälki ilmeisesti juuri siitä kolahduksesta.

    Illalla surffasin tämän tiedon: In Sweden, the traditional mil was 36 000 Swedish feet, which is 6.641 miles or 10.687 kilometers sivulta: joten auton kulutus alkuperäisellä koneella on noin 25 litraa sadalla kilometrillä.

  • 21.01.2002 Soitin Ahoselle. Pyysi ostamaan ruottalaisen 4-vetolehden, josta voisi kattella niitä tp21 ilmoituksia. Varotteli, että Suomen säännöt eivät salli kovin ison V8:n laittamista, ruottissa se on sallittua. Eli kaikki sieltä ostetut eivät välttämättä mene sellaisenaan läpi suomen katsastuksesta. Ja siellä on tapana laitella hiukan yläkanttisia vaihtokoneita Suomen lakien mukaan siis.

    Kävin kaupassa etsimässä ruottalaista 4x4 lehteä, mutten löytänyt. Ostin suomalaisen Mobilisti-lehden. Illalla surffailin myös Sugga Volvotietoja ja laitoin muutaman kyselyn ruottalaisille henkilöille, joitten osoitteen kaivoin sivuiltaan. Laitoin sfnet.harrastus.autovanhukset newsseihin seuraavan tekstin: subject:

    Volvo TP21 Sugga, armeijan neliveto radioauto vm195x: Onkohan noita autoja Suomessa montakin kappaletta? Mahtaisiko joku olla luopumassa omastaan, vai täytyykö hakea naapurista? Ruottalaisilta sivuilta löysin ainakin yhden kuvan Suomen rekisterissä olevasta autosta ja vieressä seisoi onnellinen (?) omistaja. ... ja vastauksia seuraavasti newsseistä sekä viesteillä ruottista:

  • Lasse 22.01.2002 sfnet.harrastus.autovanhukset palstalla: Paikallisessa pää-totuuden-torvessa eli Etelä-Suomen Sanomissa joku ilmoittelee tasasin väliajoin "sukka-volvoa". numerosta päätellen hemmo olis jostain Orimattilan suunnalta. Ilmoitus saattaisi löytyä vaikka vko 2 tai 3 viikonlopun lehdistä. Hinta oli jotain yli 3361€ eli ei ihme että ei saa kaupaksi. Kannattaa surffailla off-road kerhojen sivuilla ja laittaa sinne osto-myynti palstoille kyselyä. Kyllä niitä jokunen suomessakin on. Viime vuonna kaverini teki asiakkaalle ko. pelin Chevyn tekniikalla [:)]
  • Linus: 22.01.2002: hi! try here
  • Jan: 22.01.2002: Hej Harri Titta på den här adressen,, om det eventuellt finns någon Sugga till salu där. Min Sugga sålde jag i september 2001, och den är kvar i Stockholm. Med vänlig hälsning.
  • Lars: 22.01.2002: Hej Harri! Ok, jag försöker med svenska, är något oklart hör gärna av dig så försöker jag med engelska. Du har rätt angående chassi numret, 21 är modelllen och 57 i ditt fall är serie numret. Tp21:an byggdes original med en rak sidventils sexa kallad ED. Denna var på 3,7 liter 90hk. V8:an som du har heter B36 (antagande) och är i prinsip en dubbel B18 motor. Tror att den har 120 hk, denna satt i Volvo lastbilen Snabbe. Egentligen var motorn designad för en sportbil som tyvärr inte kom i produktion! Många undrar även om hur man får dit en B36:a i sin sugga, så det vore kul om du kunde dokumentera lite, saker som motorfästen, växellåda, adapterplatta, övrig ombyggnation..... Har tyvärr inte någon mer info om just din bil, jag lägger gärna ut bilden på MVH, Lars P.S Suggan ser fin ut, hade gärna köpt den i sverige.. ,-) vore kul med en B36:a
  • Markku: 23.01.2002 sfnet.harrastus.autovanhukset palstalla: Käyppäs kattoon Keminmaan autohajoitamosta, siellä on vaikka minkälaista Ruotsin armeijan vanhaa poistokrääsää, uutuuttaan kitisevänä. Aina kun ajan paikan ohi niin täytyy ihan poispäin katsoa, ei kestä kattella kun uutta tavaraa romutetaan.
  • Håkan: 23.01.2002: Hej. Du kan kolla på det finns en till salu lista där. Hoppas du får tag i en Sugga nu då. Hälsningar.
  • Jan: 25.01.2002: Hej, Jag vet inte om den är till salu, nuvarande ägare är jag inte bekant med. Jag sålde den för 15000 kr. Hälsningar.
  • 26.01.2002: Förfrågan via är skickad till:Bilförmedlingen i Ängelholm, Lagegatan 3, 26271 ÄNGELHOLM, telefon: +46043115560. Var vänlig uppge detta vid eventuella frågor:  101489 Har du ris eller ros om BilWeb så vill vi gärna ta del av detta. Skicka gärna ett mail till Lycka till med bilköpet!
  • 28.01.2002 Kare: En tiiä onko se tp 21, mutta sugga kuitenkin. En tiedä myöskään onko se varsinaisesti myynnissä, mutta käy vähän sääliksi kun sellanen seisoo Tuusulan Lahelassa yhden prätkäliikkeen pihalla. Siinä lahelantien varressa keskellä peltoa. Käy pelastamassa pois. Terv. Kare.

    Laitoin viestin välittömästi Terolle, joka asuu siellä suunnalla ja kysyin tietääkö autosta mitään. Hämärästi muistelin, että hän olis joskus vitsaillut moisesta autosta kokoelmieni jatkoksi.

    Hain sivulta hakusanoilla "lahela tuusula". Ei löytynyt sopivaa linkkiä. Sitten taisin laittaa hakusanat "lahela moottoripyörä". Masco OY:n kotisivu löytyi. Sivullaan oli kartta, ja osoite oli Lahelantie 280. Soitin heille. Kertoi, että onhan heidän pihapiirissä sellainen auto, mutta että se on sen viereisen liikkeen auto, tai ne ainakin tietävät siitä enemmän. Antoi liikkeen puhelinnumeron. Soitin heille. Seppo kertoi, että auto on yhden asiakkaansa omaisuutta. Asiakas ei ole autoharrastaja ja on sen joskus aikoinaan tuonut Ruotsista. Arveli, ettei asiakas ole sitä myymässä. Lupasi kaivella numeron minulle vaikka arvelikin sen olevan turha soitto. Lupasin soittaa huomenna uudestaan

    Tero vastasi: Putiikki taitaa olla Masco Oy, Lahelantie 280. Puh. 2790880. Selvitä pirssin status, niin voidaan käydä vilkaisemassa. Se on meiltä n. 10 km. MikaKn kämpältä n. 500m. Olen ohi ajaessani kuvitellut ko. pirssin olevan jonkun Gazin tms. Mutta voihan se Volvokin olla. Esim. viikonloppuna sitä voisi kurkkia, tosin lapset ovat mukanani, kun vaimo on reissussa. Tero.

    Laitoin keskustelumme myös MikaKlle sähköpostitse.

    Katsoin kuvia, mutteivät ne paljoa kertoneet, yleiskuvan kyllä antoivat autosta.
  • MikaK soitti: 29.01.2002: On nähnyt auton useaan kertaan, asustelee alle kilometrin päässä siitä. Hänellä ei ole digitaalikameraa, mutta on muutenkin meinannut hakea moisen lainaan naapuriltaan ja mahdollisesti kävellä ottamaan siitä kuvia. Kommentoi myös, ettei auto suinkaan ole pellolla, vaan parkkipaikan vieressä nurmikolla noin 5 metrin päässä. Vaan lunta on senverran ympärillä, ettei lähde kahlaamaan sisäkuvia autosta, mikäli saa kameran lainaan. Auton antenneissa on kuulemma ollut joskus jotain kaupan viirejä, mutta arveli niitten katkennen myrskyissä.

    Soitin aamupäivällä taas liikkeeseen. Eri mies kuin Seppo vastasi. Kertoi, ettei arvele Omistajan myyvän sitä autoa, ja että Seppo ainoastaan tietää omistajan yhteystiedot. Kertoi myös, että tuommoset autothan toimivat kuin junan vessat vaikka vähän aikaa seisoisivatkin ulkona. Lupasin soittaa iltapäivällä uudestaan.

    Soitin uudestaan. Sama mies vastasi, ei ole nähnyt Seppoa. Kerroin, etteihän tämä nyt heidän liiketoimintaansa välttämättä paranna, mutta toivoisin kuitenkin yhteystietoja. Kertoi, että kyllä ne saan, kunhan vaan Seppo ne löytää. Lupasin soittaa huomenna uudestaan.

  • 30.01.2002: Soitin. Kolmas mies vastasi luuriin. Kerroin autosta ja hän tiesi heti, että Seppo tietää. Käänsi puhelun Sepolle. Noin minuutin kuluttua vastasi sama mies "uuteen puheluun". Esittelin itseni ja hän huomasi heti etten jutellutkaan vielä Sepon kanssa. Käänsi puheluni taas Sepolle. Seppo vastasi. Etsiskeli aikansa kännykästään numeroa, jonka sitten minulle antoi. Omistajan kännykän numeron sain. Arveli, että turha minun hänelle on kuitenkin soittaa, mutta siinä se kuitenkin oli. Kiitos kuulemiin.

    14:00 Soitin Omistajan numeroon, ei vastausta.

    14:15 Soitin Omistajan numeroon, ei vastausta.

    15:00 Soitin Omistajan numeroon, ei vastausta.

    20:00 Soitin Omistajan numeroon, ei vastausta.

  • 31.01.2002: Lentokentältä soitin taas Omistajalle. Ei vastausta. Soittaisin hänelle seuraavan kerran vasta parin viikon kuluttua matkani jälkeen. Noin 20 min kuluttua puhelimeni soi. Omistajan puhelinnumero soitti minulle. Vastaasin. Kerroin nopeasti miksi olen yrittänyt soitella sekä tietämäni tilanteen autostaan. Vastaasi, että kyllä se hänen on. Kertoi, että viime kesänä olisi mennyt sillä enduron MM-kisoihin, muttei saanut siihen pakoputkea kuntoon ajoissa. Kertoi kyllä ajelleensa autolla. Hankki auton joskus aikoinaan ruottista armeijan huutokaupasta. Kysyi myös mitä autot maksaa Ruotsissa. Vastasin, että olen nähnyt ilmoituksia 25000SEK - 40000SEK, jolloin sanoi, että halpojahan ne siellä tuntuvat olevan. Kerroin myös nähneeni ilmoituksen 5000SEK hintaisesta autosta, mutta en sen kummemmin tiedä niitten kuntoa. Tiesin kertoa, että toisissa autoissa on radiot vielä tallella, toisissa ei. Autossaan on kuulemma myös radiot tallella. Suomen hintatasosta kommentoin, että on senverran korkea että halvemmaksi minulle ilmeisesti tulee hakea auto Ruotsista. Kysyin mitä on meinannut autollaan tehdä. Siihan vastasi heti: "et ole tainnut nähdä sitä autoa?". Vastasin, etten ole. Hän kommentoi sen olevan alkuperäisessä kunnossaan ja ettei aio myydä sitä. Ei osannut kertoa mistä voisin kysellä tai kuka osaisi varaosia hommata. Eikä alan harrastajiakaan maininnut. Toivotti hyvää onnea metsästykselleni ja hyvää viikonloppua. Kiitos samoin. Juttelimme noin 10min. Unohdan tämän auton ja keskityn mitä ilmeisimmin Ruotsin markkinoille.
  • 04.02.2002 Markku: Paikan nimi on Laurilan romu, osoite Torniontie 8 Keminmaa ja omistaja Toppari Arvo, puhelimet ovat 016 - 280 370 ja 016 - 270 319. kyseinen laani on tosiaankin pullollaan ruotsalaista ylijäämäroinaa, osa näyttää ihan uudennahkealta, ainakin moottritieltä katsottuna. En itse ole käynyt vielä aarteisiin tutustumassa. Paikan ympärille on nyttemmin pystytetty pelti-aita näkösuojaksi, onkohan ollut liiaksi uteliaita kyselijöitä?

    Surffasin oheisen perusteella taas altavistaan ja etsin ensin "laurilan romu". Sehän pullautti ruutuun heti osoitteen: josta löytyy jos mimmosta Ruotsin armeijan kamaa. Vaan ei Suggaa. Laitoin heille viestin sähköpostilla ja sainkin hyvän vinkin:

    Ilmoitus oli viime syyskuulta, mutta laitoin hänelle kuitenkin viestin.
    05.02.2002 MikaK kirjoitti ja laittoi mukana muutaman kuvankin: Kuvista, joista ohessa paras, näkyy jokseenkin ruostunut auto. Pikaisesti katsottuna samaa tasoa kuin taannoin koeajamani. Mutta myönnettävä on, että kuvat ovat senverran pimeitä, ettei niistä saa edes välttävää kuvaa yleiskunnosta. Oikeassa takalokasuojassa näkyy saman tapainen jälki kuin koeajamassani. Onkohan siihen yleisesti joku hyvä syy, joku lisälaite tms. joka olisi tuossa kohdin ollut jokaisessa autossa kiinni? Rekisterikilpi näyttäisi mitä ilmeisimmin olevan ostettua laatua, lieneekö omistajan nimikirjaimet ja auton vuosi?

    Kävin Juhan mainitsemalla sivulla. Se on muuttanut uuteen paikkaan. Uudella sivulla ei näkynyt enää sitä ilmoitusta, jonka laittajalle viestin lähetin. Vanhan sivun päivitys on lopetettu aikaa sitten. Uusi sivu:

    17.02.2002 Kuuntelin kännykkäni viestit Madridissa. Ilpo: "etit volvo sukkaa, jos oot kiinnostunu niin soittele. Nyt puhelin jonkun tunnin auki lauantaina, soita huomenna tai arkipäivänä" Ei ollu jättäny puhelinnumeroaan. Koska kännykkäni oli ollut kiinni, ei minulla ollut tiedossa hänen numeroaan edes kännykässäni. Kokeilin Radiolinjan vastaajan ominaisuutta "paina 5", se kyllä kertoi viestin jättöajan lauantailta, mutta ei kertonut mistä numerosta viesti oli soitettu. Soitin äitilleni samaiselle suuntanumeroalueelle, jonka Ilpo oli onneksi maininnut. Hän löysikin yhden saman nimisen merkinnän luettelosta, jonka naputin kännykkään. Ilpon kännykkänumerokin olisi ollut, mutten halunnut sitä näpytellä kotinumeron perään. Soitin ilpolle. Nainen vastasi luuriin. Ilpo oli kotona ja tuli luuriin. Kertoi ostaneensa auton noin 9 vuotta sitten ekan kerran. Sitten auto on ollut Tampereella ja palannut hänelle. Tampereella siihen oli laitettu sisäverhousta. Takaa on poistettu pöytä. Radioita ei ole. Antennit on kuulemma katolla. Alkuperäinen kone. "hyvässä kunnossa". Lupasin soitella illemmalla uudestaan. Autosta on kuulemma kuva internetissä jonkun autoliikkeen internet-sivulla. Soitin illalla 19:07, oli varattu. Löysi mun Itä-Suomen kerhon sivuilta. Ollu ekat 9 kuorma-autoa Volvoja, Skanioita pari nyttemmin. Polkypyörätelinettä ei oo. Vararengas on. Toinen moottori ja vaihelaatikko ja parit vanteet on lisäksi. Ei oo ajanu kun satoja kilometrejä, ei siis tuhansia tai silleen. Yhen kerran kävi mobilistien talviajossa. Tampereen kaveri ajoi kaiken maailman Häkärinteen vallotuksia, Padasjoella on käynyt armeijan radalla. 100% lukot alipaineella. Aiemmin ajeli Laplander volvolla mutta joutu lapioimaan sen pois muutamaan kertaan. Tampereella laitettu lämppärin ilmanoton eteen vanhan kennon (popeda?) lämmin sisältä. Kylillä ajellessa noin 20-25L/100km. Kantakortista lähtien paperit löytyy. Tuotu Hesaan joskus aikoinaan. Sitten tuli Suolahteen. Oli puun alla monta vuotta. Hän haki sen sieltä pois. Kattoi kaiken ja laitto kuntoon. Haatanen, akkukauppias Tampereella. 35000 oli pyynti aikoinaan. Maksoi yli 30000mk. Paloautoja ollu muutamia. Auto on kotonaan. Sotarekvisiitat mukana. Lampaannahkaturkit. Karttalaukut, ruottin armeijan lamppuja, juomapulloja, pakkeja, venäläinen ja ruotsalainen kypärä. Vika on, että nopeusmittari ei toimi. Mittari on kyllä ehjä, siitä oli halennu alumiiniruuvi siitä vaijerin kiinnikkeestä. Mittari toimii, mutta vaijeria ei saa mittaritauluun kirittyä kunnolla. Uusia sotavaloja Suggaan tarkoitettuja. Tampereella oli neljät lumiketjut, meni romulavalle kun ei hakenu pois. Ylimääräiset moottori ja loota on myös tallella. Niistä joutuu maksamaan ylimääräistä. Ei kertaakaan hitsattu. Hieno maali on kesiny. Kolme kerrosta vihreää. Parin millin peltiä. Takapuskuri on pyöree. Tampereen kaveri laittoi alkuperäisen 2x6V akun tilalle yhden ison akun. Akku maksaa yli 1500mk. Huippuakku. Kantakortissa lukee 33L/100, maantiellä 30L. Jos ajelee. Vihreätä nahkaa penkit. Samaa kangasta on katto. Ovissa on vetokahvat, nahalla päällystetty. Väliseinä on kokonaan ptettu pois. Siinä oli niinku jalkatila. Ei oo turvavöitä. Säilytyskoteloita sisällä. Puukotelot, lattiamatot... Sovin käyväni kattomassa autoa viikon sisällä. Alustavasti ens lauantaiksi sovin keikan.
    20.02.2002 Soitin Ilpolle. Kerroin tulevani jo perjantaina, lauantaina ehdotin auton tutkiskelua tarkemmin. Hän ehdotti, että jo perjantaina passaa illemmallakin tulla autoa kattomaan. Auton edellinen omistaja Tampereelta kauppaa hänelle kuulemma jotain Jeeppiä, ja siihen olis tarve saada rahoitusta. Kyselin onko Tampereen kaverilla tuohon autoonsa mitään kamoja jäljellä. Etuikkunan kumitiiviste sillä saattaa olla ja antenni. Niistä lumiketjuista lupasi vielä kerran kysyä. Tarttis rahaa. Etuikkunan tiiviste on hyvässä kunnossa joten arveli että kaveri on saattanut sen kyllä jo vaihtaakkin.
    22.02.2002 Soitin Ilpolle. Kerroin lähteneeni ajelemaan. Soitin uudestaan illalla seittemän kieppeissä. Hän kertoi ajo-ohjeen ja ajoin suoraan hänen luo. Oli pihassa vastassa. Kävelimme talliin. Sugga oli sisällä. Ilpo laittoi kirkkaan halogeenivalon päälle. Hän kertoi lämmittäneensä tallia, jotta sitä olisi mukavampi katsella. Ensivaikutelma ei ollut kovinkaan ruusuinen. Nähdäkseni auto ei kunnoltaan poikkea muista näkemistäni kovasti mihinkään suuntaan. Takavalojen suojakuori oli hitsailtu kiinni. Oikea etukulma oli joskus rutattu, yövalolamppu ja rapakaari on korjattu karkeasti. Auton katolla on lapio. Sisätiloista katto on tehty lähes huolella. Antennin kohdille on laitettu vetoketjut kattoverhoiluun. Väliseinä on poistettu. tilaa takapenkkiläisille on hyvin. Mittaristoa on muunneltu hiukan, matkamittari hilseilee kuten muissakin. Vararengas ei ole alkuperäinen ja on erityisen kulunut. Omat renkaat lienevät alkuperäiset, mutta haperoituneet huomattavasti. Etusivuantennipidikkeet on poistettu molemmilta puolilta. Autosta ei löytynyt rungon numeroa mutta papereiden mukaan auton valmistenumero on 432, ensirekisteröintipäivämäärä on 23.11.1957. Auton nähtyäni olin hiukan pettynyt sen kuntoon. Ruostetta oli ovien kohdalla rungossa. Ilpo oli liimannut ikkunan yläpuolelle ja reunoille koriin mustaa tiivistenauhaa estämään veden valumista sisälle. Ilmeisesti siis ikkuna valuttaa vettä sateella. Autoon oli laitettu neljä "työvaloa" korin jokaiseen nurkkaan. Ne Ilpo oli peittänyt väritykseen sopivilla pusseilla. Ilpo arveli, että ohjaustehostin valuttaa öljyä. Mutta tokaisi kuitenkin, ettei tiedä mistä öljy oikeasti tulee, kun ei ole vuotoa enemmälti selvittänyt. Sovimme, että käyn huomenna uudestaan valoisaan aikaan katsomassa autoa.
    23.02.2002 Soitin Ilpolle 10:30. Kerroin juuri heränneeni ja arvelin, että saattaa hyvinkin mennä puoli tuntia tai tunti ennen kuin ehdin hänen luo. Saavuin luokseen noin 12:30. Aikataulustaan kertoi, että hänen pitää lähteä asioille noin 14:30. Lähdimme suoraan ajelulle lossin suuntaan. Kaikki himmelinsä ja autoon roikkuman laittamansa lisukkeet kolisivat jokaisessa mutkassa. Koneen ääni ei kuulunut kovinkaan häiritsevästi sisään. Bensan hajua kyllä riitti. Ilmeisesti kone ei polta kaikkea bensaa, tai sitten käy erityisen rikkaalla seoksella. Kävimme jäällä kääntymässä. Erityisen hyvin auto kulki lumella. Ajoimme takaisin pihaansa. Tutkailin siinä autoa. Yleisvaikutelma on, että auto on samaa kuntoluokkaa, kuin muut Suomessa näkemäni. Maalipinta on hilseillyt. Tästä keskustelimme aikamme, ja lopputuloksena on selvä käsitysero. Oma käsitykseni on ilmeisesti vaativampi kuin Ilpon ja vaikkapa Ahosen. Poistuin luoltaan 14:45. Kehitin kuvat.
    25.02.2002 Soitin Ängelholmiin Kentille. Kyselin lisäkuvia. Hän kommentoi, että sivuillaanhan autosta on jo viitisen kuvaa. Sanoin, ettei niistä näy tarpeeksi yksityiskohtia. Hän lupasi kyllä ottaa lisäkuvia, kunhan kerron minkälaisia haluan. Lupasin laittaa tänään illemmalla hänelle malliksi kuvia. Niin myös laitoin.

    Katselin jälleen kerran Ilpon autosta ottamani kuvat.

    26.02.2002 MikaL kirjoittaa:
    27.02.2002 Sain Ängelholmista Kentiltä lisää kuvia sähköpostilla. Kuvia katsellessa kävi ilmi, että auton kori ei ole ainakaan paremmassa kunnossa kuin Suomessa näkemäni korit. Saumoissa on ruostetta.
    02.03.2002 Katselin Ilpon autosta ottamiani kuvia. Soitin Ilpolle. Kysyin mihin hintaan auton sitten myisi, mikäli se vielä on myynnissä. Kertoi menevänsä vuosittain jäärataajoihin erikoisella pelillä. Yhden toisen kaverin kanssa joko samalla tai sitten eri pelillä. Kuullosti siltä, että haluaa ajaa Volvollaan sinne ajoihin tänävuonna. Ajot ovat nyt reilun viikon päästä. Ohjaustehostimen pumppu vuotaa öljyä, Ei tiedä mistä se valuu mutta siitä pumpusta kuitenkin. Jarrut on aina toiminut. Katsastuksessa on otettu noin 30-40km/h vauhti hiekalla ja sitten suhojarrutus. Vähän ajettu viimeisten kymmenen vuoden aikana. Jos umpikurakossa ajelee, niin sitten tietysti jarrut menee täyteen kuraa ja saattavat hyvinkin ruostua. Kertoi hinnan ja sanoi myös katsastavansa auton nyt lähiaikoina.

    ... Menimme Raunon autoon istumaan. Soitin Terolle. Kysyin kuinka lähellä Omistajan Sugga Volvoa olimme. Hän arveli sen olevan noin 10km etäisyydellä. Ajoimme Teron luo muutaman kilometrin päähän. Hän ohjasti meille kuinka Sugga Volvon luo ajetaan. Oli juuri muuten antanut sähköä pihassaan parkissa olleelle autolle, jossa olivat valot unohtunut päälle. Lähdimme ajamaan Teron ohjeiden mukaan. Noin 7min kuluttua saavuimme paikkaan, jossa auto seisoi. Se oli keskellä pientä peltoa, joka siis oli nurmikkoalue liikerakennuksen ja maantien välissä. Raunolla oli jalassaan lyhytvartiset kengät. Pyysi minua kävelemään edellä auton luo, hän seuraisi sitten jalanjälkiäni. Niin tein. Autossa oli pyöräteline mukana. Muutoin auto oli melkein huonokuntoisin Suomessa näkemäni. Oikea ovi oli hiukan raollaan. Yleiskunto oli heikko. Sisätilatkin olleet suoraan sään armoilla. Noin minuutin sisällä tiesin, etten olisi tätä autoa koskaan itselleni ostanut kunnostustarkoituksessa. Otin muutamia kuvia ja lähdimme poistumaan paikalta.

    Illemmalla huomasin Ilpon laittaneen ilmoituksen autostaan internettiin. Myy autoa, sota-varusteita sekä toista moottoria ja lootaa paketissa. Ei hintapyyntöä

    03.03.2002 Surffailin internetistä Sugga-kuvia, ja löysin nämä kuvat XC-90 julkistustilaisuudesta napattuna. Kopioin kuvat tänne. Alkuperäiset kuvat löydät internetistä vaikkapa etsimällä "Volvo Hogster".
    04.03.2002 Soitin Ilpolle. Oli tehtaalla nosturin kimpussa. Kertoi eilen rasvanneensa moottorin. Massa oli edelleen auton pohjassa ja takaluukunkin ympärillä. Ei tarvitse kuulemma hitsailla mitenkään. Katsastuksesta ei puhunut. Kertoi hinnan koko paketille. Kertoi myös, että olisi saanut koneen myytyä joskus Tampereelle, vaan ei kertonut miksi ei myynyt. Kone on seurannut aina autoa lavalla, hän ei tiedä missä kunnossa kone on. Konetta ei ole käytetty kymmeneen vuoteen, mutta se on ollut "hyvässä säilössä" sen ajan. Mukana vaihteisto, muutama apulaite ja pakosarja. Lähetin Anterolle ( kysymyksen, mahtaako internetistä saada ilmaiseksi tietää, onko joku kilpi vapaa vai ei.
    05.03.2002 Nils kirjoittaa kun kerroin että Ruotsista saamani kuvien perusteella ainakin yksi yksilö oli lähes samaisessa kunnossa kuin Suomessakin olevat:
    08.03.2002 Soitin Ilpolle. Kovasti olisin ostamassa, jos päästään hinnasta yksimielisyyteen. Menee nyt viikonloppuna jäärata-ajoihin. Oli toissapäivänä käynyt katsastamassa auton. Katsastusmies oli ottanut kuvia kun noita ei jokapäivä kuulemma näe. Pyysin Ilpolta vielä muutaman päivän miettimisaikaa. Pyysi pitämään (myyntihenkisesti) kiirettä, ettei mene jollekin toiselle. Kertoi laittaneensa ilmoituksen internettiin. Muutama sitä on kuulemma jo kysellytkin. Muttei ole heille kovasti ponnistellen sitä yrittänyt vielä myydä.
    09.03.2002 Soitin illalla Amazon reissun jälkeen Ilpolle. Pyysin pitämään tulevasta autostani hyvää huolta huomisissa jäärata-ajoissa. Kertasimme kamat mitä kauppaan kuuluu. Ilpo yskiskeli turkkien kohdalla, ja lopulta veti esille uudet vanteet, jotka oli Ruotsista Suggaan tuotettu. Minulle on enemmän hyötyä vanteista, joten sovimme asian. Ilpo ei halunnut rahaa tililleen vielä, vasta kun kauppa tehdään. Ehdotin useita vaihtoehtoja. Auton hän haluaa pois tallistaan mahdollisimman pian koska hänellä on uusia projekteja tulossa. Mutta moottori, loota ja vanteet saattavat mahtua siellä olemaan hiukan pitempään. Hän lupasi myös laittaa muutamia muita ammuslaatikoita ja sotakalustoaan autoon. Ja totesi, että kun öljyt ja muut tarkistaa, niin auton voi vaikka heti ajaa Helsinkiin. Itse ajattelin, että se jää Lahden seudulle huoltoon. Ilpokin myönsi, ettei autolla ajosta nauti sen maksiminopeudessa noin 90km/h vauhdissa. Mitä hitaammin sillä ajaa, sen mukavampaa se on. 60-70km/h on kuulemma vielä jokseenkin inhimillistä. Arvelin myös, että ehkä kuljetan auton lavalla Lahteen. Ilpo sanoi siihen, että on hänellä vaihtolava kuorma-autoonsa. Pyysin häntä miettimään mahdollisuuksia ja palaisin asiaan maanantaina. Ilpolle ei maanantai käy, joten palaamme asiaan tiistaina. Hyvää viikonloppua ja kuulemiin. Lupasin siis ostaa auton ja käytännössä löimme kaupat kiinni. Unohdin kysyä siitä Tampereen miehen varastosta.
    12.03.2002 Soitin Ilpolle. Hän voisi viedä kuorma-autollaan auton Ahoselle hintaan 2000mk. Noin 200km on välimatka. Kuorma-autossaan olevalla nosturilla saisimme moottorin myös mukaan samalla kertaa. Nyt tuleva sunnuntai sopisi. Hän lupasi soittaa takaisin, hänellä oli nosto kesken.

    Spekulointia tuosta parista tonnista verrattuna siihen, jos itse haen: Jos menen hakemaan, niin pitää minun mennä sinne omalla autollani. Ja ajaa pois tuolla Suggalla. Matka keskisuomeen omalla autollani bensoja noin 150mk. Matkan kesto 4 tuntia. Suggan ajo Ahoselle arviolta 30l/100km=60l. 60 x 6mk= 360mk. 70km/h=3 tuntia. Takaisin keskisuomeen hakemaan autoni, 200mk. Autollani takaisin Hesaan, 150mk. yhteensä 11h ja 860mk. Plus riskit, että Sugga oireilee. Jos taas menen omalla 164E autollani Ahoselle niin silloin autooni tulee noin 300km, bensat maksaa noin 270mk. Taitaa olla halvempi ja erityisen paljon helpompi maksaa se 2000mk.

    Ahonen sanoi, että kyllä se ylimääräinen moottori ja vaihteisto jonnekin mahtuu. Oli kaupassa. Soitan uudestaan myöhemmin.

    13.3.2002 Ilpo soitti: Kysyi mitä olen päättänyt. Kertoi, että se eilinen nosto häiritsi keskusteluamme, mutta nyt on aikaa jutella. Kommentoin että tarjouksensa on tyyris, mutta ei taida minulla olla muita vaihtoehtoja. Ilpo kommentoi tekevänsä paljon työtä siihen hintaan puolestani. Lähtee tuomaan lavallaan. 6m pitkä lava. Liinoilla laitetaan kiinni. Lähtee sunnuntaina ajamaan joskus 7:00 ajamaan. 9-10 olis jo lahdessa. valokuaia. Toka vaihtoehto, jos lauantain työkeikkansa meneekin nopeammin niin jos perjantaina jo lastais, lähtis lauantaina 12:00 niin olis iltapäivällä jo lahdessa. Käteistä mieluummin kuin tilille.

    Soitin Ekille. Ilmoitin mahdollisista aikatauluista. Hänelle sopii. Pyysi ostamaan halvan muovipressun moottorin suojaksi. Pihalle se kuitenkin jää se moottorilava.

    Mitenkähän sitten sen rekisteröinti nimiini? Lähden matkoille muutaman päivän kuluttua ja auto jää Ekille. Pitääkö minun ottaa auton paperit mukaani jonnekin katsastuskonttorille ja lähettää ne sitten rekisteröinnin jälkeen takaisin hänelle? Vai voiko moinen toimenpide odotella paluutani?

    14.3.2002 Hain illalla rahat pankista. Viikonlopuksi luvataan lämmintä, noin +5 C. Se tarkoittaa, että rapaa lentää teitten päällä viikonloppuna.
    15.3.2002 Kysyin olisiko äidilläni aikaa käydä ottamassa Ilpon luona valokuvia, kun pakkaa auton tänään lavalle. Hän kertoi, ettei hänen kamerassaan ole filmiä.
    16.3.2002 Heräsin aamulla katsomaan F-1 aika-ajoja ja nukahdin niitten jälkeen. Klo 10:00 äitini soitti ja kertoi ostaneensä eilen filmiä, johon meinasi ottaa illalla kuvia autosta. Mutta se ei enää ollut siellä. Kerroin, että Ilpo ei vielä ole kertonut milloin tulee auton kanssa, mutta arvelin, että hän on kyllä jo pakannut auton. Kertoi lähtevänsä lenkille, pyysi minua jättämään viestin vastaajaan kun tiedän milloin auto pakataan.

    11:00 soitin Ilpolle. Hän kertoi heti, että aikoo lähteä tuomaan autoa tänään. Kysyin voisiko äitini tulla ottamaan kuvia ja se sopi erinomaisesti Ilpolle. Ilpo lupasi soittaa kun hän lähtee pakkaamaan autoa. Ilpo soittikin alle tunnin kuluttua ja kertoi lähtevänsä pakkaamaan autoa. Soitin äitille. Hän ei vastannut joten jätin viestin ja soitin vielä kännykkäänsä. Klo 13:20 Ilpo soitti ja kertoi lähtevänsä ajelemaan. Soitin äitille ja jätin viestin, ettei tarvitse enää ottaa kuvia. Klo 14:30 hän soittikin ja kertoi juuri heränneensä nokosilta, jotka otti lenkin jälkeen.

    Soitin Ekille ja kerroin aikataulusta. Hän arveli olevansa lähistöllä ajelemassa Volvollaan, mutta tullisi kuitenkin pihaan kun olemme siellä. Lupasin soitella kun olemme lähempänä.

    Ajelin 164E autollani kohti Lahtea. Jo heti Mäntsälän jälkeen huomasin laittaa valot päälle. Pysähdyin Majakkaan tauolle ja soitin pihasta Ilpolle. Hän oli myös juuri pysähtynyt tauolleen levikkeelle. Kysymykseeni lastin korkeudesta hän arveli noin 3.5m. Olimme saman matkan päässä kohtauspaikastamme. Soitin Ekille ja hän oli tullut jo ajeluiltaan. Kysyin häneltä kuinka korkealla hänen luo johtava silta on. Eki arveli sen olevan 4m.


    Lähdin ajelemaan kohti tapaamispaikkaa. Ilpo soittikin hetken kuluttua, ja kertoi juuri kääntyneensä Ekin suuntaan. Minä kerroin olevani noin parin kilometrin päässä samasta tienhaarasta. Juttelimme siihen saakka kun olin risteyksessä. Ilpo ei tuntunut tunnistavansa kuvailemaani risteystä, mutta kumpikin näki kyltin 7km kohtaamispaikkaamme. Pikainen soitto Ekille paljasti tilanteen, olimme kumpikin oikealla tiellä, mutta emme kuitenkaan samalla tiellä. Soitin tiedon Ilpolle. Kohtasimme tienristeyksessä johon saavuin noin 30sec ennen Ilpoa. Ajoin hänen edellään. Silta oli tosiaan 4m ja kuorma mahtui hyvin sen alta. Pysähdyin päätielle Ekin pihan eteen ja kerroin suunnitelman.

    Ajoimme pihaan. Ilpo ei päässyt hyvin pihaan, koska pihasta oli valunut vettä, joka oli jäätynyt tielle. Ilpo parkkeerasi auton hiukan etäämmälle ja tuli ulos. Juttelin Ilpon kanssa hetken ennen kuin Eki tuli pihaan. Jätin heidät juttelemaan ja otin muutaman kuvan lavasta. Kun oli käynyt kuvaamassa autoa lavalla, Ilpo käveli vastaan. Hän kertoi että nostaa kyydistä ensin pois moottorin ja vaihdelaatikon.

    Hän ajoi auton ensin pihan sivuun. Minä siirsin 164E autoni rekisteristä poistamani 142 auton eteen. Ilpo nosti moottorin ja vaihdelaatikon pihalle. Sen tehtyään hän siirsi auton alamäkeen ja ryhtyi tiputtamaan siirtolavaa alas. Ilpo irroitti auton ja ajoi sen pihaan. Ilpo jätti auton käyntiin, sanoi että siten akku latautuisi. Akusta puuttui yksi korkki. Hän näytti vanteita auton sisältä.

    Samalla kehui akkua.

    Katselimme moottoria. Laturin oli Ilpo korjauttanut jollain paikkakuntalaisella, paitsi että hän ei ollut saanut siihen tarpeeksi kierroksia testikoneellaan joten Ilpo oli joutunut ajamaan Jyväskylään sen korjauttamaan.

    Autossa oli vielä pari tyyppikilpeä, toisessa näkyi auton valmistenumero: 432. Toissa oli etupalkista irroitettu kilpi. Eki kertoi myöhemmin, että toinen kilvistä oli ainakin irrotettu koska etupalkkiin on kiinnitetty ohjaustehostin.

    Kiertelimme katsomassa Ekin pihan ympäristössä olevia autoja. Ilpo kiinnitti huomion erääseen vanhaan paloautoon. Kertoi itsellään olleen samanlaisen jokunen aika sitten. Eki kertoi, että autoja on kertynyt hänen pihapiiriinsä joko ostaminaan, tai sitten kuten oma 142 Volvonikin saattaa vaan jäädä siihen. Ilpo meni laittamaan lavaa takaisin.

    Kun Ilpo oli saanut lavan nostettua takaisin kuorma-autonsa päälle. Menimme sisään tekemään papereita. Ilpo kirjoitti luovutusosan. Halusi vielä tehdä vanhanajan luovarin, jonka saisi sitten seinälleen valokuvien viereen. Annoin molemmille yhden pullon 51 juomaa. Annoin Ilpolle kirjekuoren, josta hän tokaisi, että sielläkö ne sitten on ne rahat. Kyllä. Hän kertoi summan, ja minä näytin sen samaisen tililtäottokuitin. Ilpo otti kuoren ja toisen osan luovarista. Otin kaikki auton paperit mukaani. Ilpo painotti, että minun pitää säästää alkuperäiset paperit. Kerroin käyväni konttorilla heti maanantaina rekisteröimässä auton nimiini.

    Menimme ulos ja nousin kuskin paikalle. Halusin ajaa autollani nyt kun sen olin ostanut. Aiemmin en tällä autolla ollut ajanut. Suljin oven. Avasin oven ja kysyin mistä auto käynnistetään. Virtalukko kytketään päälle ja sitten painetaan käynnistysnappia. Etsiskelin vapaata noin 10sec ja sitten Ilpo painoi käynnistysnappia ja auto lähti käyntiin. Suljin oven. Kysyin onko tämä käsijarru, Ilpo otesi, että on. Se otettiin pois päältä painamalla nappia ja työntämällä isoa vipua eteen lähes kojetauluun kiinni. Suljin oven. Yritin laittaa ykköstä päälle, muttei se oikein mennyt. Avasin oven. Juttelin hetken Ilpon kanssa. Hän kertoi, että autolla vaihtaminen sujuu jotensakkin seuraavasti. Siinä on täysin synkronoimaton laatikko. Isommalle vaihdetaan siten, että painetaan kytkin alas, vaihdetaan vapaalle, nostetaan kytkin muutaman kerran, painetaan se alas ja laitetaan isompi pykälä silmään. Alaspäin voi käyttää välikaasua. Kiitin ja suljin oven. Laitoin ykkösen päälle. Nostin kytkintä ja auto lähti hiljalleen liikkeelle. Ajoin alamäkeen kytkin löysästi painettuna. Kun olin päässyt suoralle, laitoin kakkosen päälle, jolla nousin takaisin pihaan. Ajoin heidän eteensä ja vaihdoin vapaalle ja käsijarrunkin laitoin päälle. Menin ulos ja kerroin Ekille kuinka kamerallani otetaan kuvia. Pyysin ottamaan muutaman kun ajelen autolla vielä kerran ympäri. Lähdin toiselle lenkille, samaisessa alamäessä yritin vaihtaa kakkoselle, mutta rutina vaihdelaatikosta oli sietämätön. Jälleen tasaisella sain ykkösen päälle ja heti kakkosenkin hyvin. Ajoin takaisin yläpihalle ja pysäytin auton. Avasin oven ja kysyin heiltä kuinka auto sammutetaan. Väännetään vaan avaimesta. Virta-avain on kaksiasentoinen, ON - OFF. Väänsin ja moottori sammui. Ilpo kertoi, että ohjaamon päällä olevat pari kuhmua ovat tulleet kun entinen omistaja oli istunut siinä kaverinsa kanssa.

    Juttelin Ekin kanssa kun Ilpo oli lähtenyt. Nopeusmittarin vaijeri pitää korjata. Hän kertoi, että siihen viimekesäiseen Volvo TP-21 autoon hän oli tilannut mittarin vaijerin Ruotsista, se maksoi useita satoja kruunuja. Arveli, että sen vaijerin pään saattaisi saada korjattua. Pyysin myös tarkastamaan mahdollisen ohjaustehostimen vuodon.

    Tarkistettuamme pihan reunaan laitetun moottorin ja vaihdelaatikon, kerroin että tuosta 164E autostan se kuskin ovi kolahtelee ikävästi Ekin korjauksen jälkeen. Kysyin oliko hänellä isoa ristipäämeisseliä, jolla sen saisi ehkä korjattua. Hän tuli meisselin ja vasaran kanssa kohta tallistaan ja menimme autolle. Eki hämmästeli kuinka helposti hän sai oven ruuvit irti. Sitten muutama napautus vasaralla hiukan höllättyyn vastakappaleeseen ja ruuvit takaisin kiinni. Ovi toimi selvästi paremmin, tosin vieläkin se vastustaa kiinnipanoa hiukan ennen kuin on täysin kiinni.

    Eki pyysi myös laittamaan Amazonin vakuutuksiin, jotta hän voisi hakea siihen siirtokilvet ja katsastaa sen. Lupasin laittaa sen vakuutukseen ja soittaa hänelle kun se on tehty.

    164E auton sulka pyyhki matkalla kyllä hyvin, mutta kolisi vasempaan reunaan. ***164E pelkääjän oven lukko ***

    Minua kiinnostaisi tietää milloin Ilpo avasi kirjekuoren ja laski rahat...

    Mikäli hankin autoon erityiskilven, niin mielessä on oikeastaan vain yksi kilpi: Illalla Markku printtas lomakkeen tuon kilven anomiseen. AKEn sivuilta. Vielä en tiedä kannattaako se lähettää.

    17.3.2002 Soitin AKEn palvelunumeroon 11:08 paikkeilla: Erityistunnuskyselyt 24h, 01007810. Minulle kerrottiin, että haluamani kilpi ei ole käytössä. Eikä sitä ole varattu. Minulle myös ilmoitettiin, että sitä voi hakea normaalisti. Täytin erityiskilpihakemuksen. Se pitäisi FAXata jostain.

    Ajoin työpaikalleni ja FAXasin erityistunnuskilpihakemuksen. Jätin kilven tyypin merkkaamatta tarkasti, toivon saavani mustat kilvet, mutta käsittääkseni sääntöjen mukaan niitä en voi saada, ainoastaan valkopohjaiset mustalla tekstillä. Soitan heille huomenissa ja tarkennan hakemustani.

    18.3.2002 Soitin AKEen numeroon 01007834. Vahvistivat saaneensa FAXini. Kertoivat myös, ettei autoon voi saada mustia kilpiä ennen kuin sen laittaa museorekisteriin. Arvelivat, että käsittelyssä menee parisen viikkoa, jonka jälkeen päätös tulee minulle postiennakolla. Ja päätöksen myöntöpäivämäärästä minulla on kolme kuukautta suorittaa rekisteröinti, muutoin päätös vanhenee.

    Ajoin katsastuskonttoriin, Herttoniemen Autokatsastukseen Espooseen. Rekisteröin auton nimiini. Rekisteröinnin alussa myyjän puhelin soi. Tuntui keskustelevan auton katsastusajan varauskäytännöistä. Ei ole pakko varata etukäteen. Puhelu oli lopuillaan, kun kysyi soittajalta, oliko hän se, joka möi niitä lehtiä.Itselleen ei niitä halunnut tilata, mutta "Katariina Tiistola" oli kuulemma halukas tilaamaan Eeva-lehden äidilleen. Myyjä näytti hoitavan samalla omaa asiaani vasemmalla kädellä, tilanne oli lähinnä huvittava, palveluni ei sen takia viivästynyt muutamaa kymmentä sekuntia enempää, luulen. Kun myyjä ryhtyi jälleen keskustelemaan kanssani, hän sanoi että voi tehdä vakuutuksen autooni. Voi myös laittaa sen suoraan seisontavakuutukseen. Kun pyysin laittamaan kaskon ja hirvi-palo vakuutuksen, hän yskäisi ettei näin vanhaan autoon taida semmoisia saada. Laittoi auton seisontavakuutukseen vuodeksi. Ei voinut samalla laittaa Amazon autoani seisonnasta ajoon. Minun pitää siitä erikseen soittaa yhtiööni.Rekisteröinti maksoi 9 euroa.

    Soitin vakuutusyhtiööni. Kerroin aamun tapahtumat, hän kertoi katsovansa ARKn puolelta. OGX-893 oli hakunsa. Löysi auton. Auton mallimerkinnän löysi myös. Kommentoi, että noita Volvoja kun on erityisen useaa erilaista systeemeissään. Tyyppiä ei löytänyt heti. Lopulta kertoi, että liikennevakuutus vuodessa autooni heiltä maksaa 397.26€. Kasko olis siihen lisää. XSY-50 autosta katsoi mallia. Tokaisin, että senhän poistin rekisteristä jo viimeviikolla. Hän siihen, että näyttää liikennevakuutus poistuneen, mutta kasko siinä on edelleen voimassa. Ihmettelimme tilannetta ja totesin, että katsastuskonttori ilmoitti minulle kaiken hoituvan automaattisesti vakuutusyhtiön suuntaan. Niin vain ei sitten kuitenkaan ollut käynyt! Naputeltuaan vakuutustietojani tälle autolle, totesi, että hänen täytyy soittaa auto-osastolle koska omavastuu on noin suuri (10000mk suunnilleen).

    Pyysin myös keskeyttämään auton Volvo Amazonin seisonna alkaen huomisesta. Hän kuittasi tehneensä sen.

    Hän kertoi, että Teollisuusvakuutuksesta siirtyneet vakuutukset jatkuvat samassa hintaluokassa. Mutta nyt uusiin autoihini ottamani vakuutukset ovat selvästi kalliimmassa hintaluokassa. Ihmettelin tuota ja pyysin tekemään Pyhimykseni hinnoista minulle esimerkkilaskelman. Eli mikäli se auto nyt tulisi minulle uutena ja joutuisin siihen ottamaan samat vakuutukset kuin siinä nyt on. Mikä olisi hintaero. Hän kertoi, että sen laskeminen on selvästi mahdollista ja lupasi kertoa sen minulle kun soittaa minulle takaisin.

    Soitti takaisin. Kertoi äimistyttävän uutisen. STI-8 auton vakuutusmaksu nousisi noin 50% nykyisin ominaisuuksin, mikäli poistaisin sen vakuutuksen vaikkapa päiväksi. Eli toisinsanoen, nyt tähän autooni ottamani vakuutus olisi noin 33% halvempi, mikäli olisin ottanut sen Teollisuusvakuutuksesta. Teollisuusvakuutuksesta vakuutukseni siirtyivät Sampoon 13.3.2002. Kohdallani se tarkoittaa noin 300€ lisää vuositasolla ilman bonuksia mikäli auto on koko vuoden ajossa. Perkele.

    20.3.2002 Soitin taas vakuutusyhtiööni. Juttelin. Muistiinpanot: Sarilla on se lappu. Liikennevakuutuksiin ei voi antaa alennusta. Ei myöskään esimiehensä ole oikeutettu antamaan alennuksia. Mari Isotalo oli esimiehensä, pyysin saada puhua. Yhdistikin hänelle. Kertoi, että Tevan hinnat pysyy ennallaan. Mutta uusien vakuutuksien hinnat pomppaa Sammon hintoihin. Bonusta ei voi jakaa liikennevakuutusten kesken. Seisonnan aikana liikennevakuutus ei ole voimassa, ainoastaan perusmaksu n.80FIM. Kaskon ehdot muuttuvat Sammon ehdoiksi uudessa autossa. 6% alennusta jos samposopimus. AV maksut eivät nouse, voivat olla halvemmat tai kalliimmat. Lisäturvissa on eroa, mm. lasiturvaa ei ole sammossa. Kuukauden pitää seisoa, seisonnan ajalta peritään minimimaksu 80mk. Autovakuutusosastosta puhui. Sanoi myös, että kannattaa kilpailuttaa vakuutukset muissakin yhtiöissä ja katsoa mistä saa halvimmat vakuutukset.
    22.3.2002 Ajoneuvohallintokeskuksesta on tulossa 1000 euron postiennakko kirjattu kirje. En pääse sitä hakemaan koska olen matkoilla. Pyysin Markkua selvittämään voiko kirje odottaa kaksi viikkoa paikallisessa postissa.
    27.3.2002 Markku vastaa: Joo, riittäähän se.
    28.3.2002 Antero vastaa:
    2.4.2002 Timo kirjoittaa: Moi ! Kysy Tumpilta, josko luopuisi projektistaan... Antoi Tumpin sähköpostiosoitteen, johon kirjoitin heti.
    3.4.2002 Tumppi vastasi: Mikäli tuo 21-57 on auton tyyppikilvestä, niin tämä on täsmälleen sama auto, jota kävin jo kerran katsomassa.

    4.4.2002 Tumppi kirjoittaa: Edelleenkin kaikki sopii jo kerran katsomaani autoon. Kysyin vielä tarkentavia kysymyksiä viitaten siihen autoon, jota kerran kävin katsomassa.
    5.4.2002. Tumppi kirjoittaa: Laitoin Tumpille kommenttejani autostaan ja muutaman kuvan mm. oman autoni ja hänen autonsa jousituksista. Sekä hänen autostaan yleiskuvan.
    7.4.2002. Volvo kerhon kokous, SP. Olimme paikalla toisena autona, Amazon sport oli odottamassa. Kerhon perustaja. Oli juuri hän, joka oli vastannut Cxxxn viestiin. kuvia. Mersuja. kuusi volvoa yhteensä. Tällä matkalla 5 plus 6 on 11 yhteensä. Kuvia kaikista kuudesta tienpäällä.Oma varustuksemme volvo paidat ja lippis. Antoivat oman kerhonsa poolo-paidat. Ja tarroja autoon. Päivällisen jälkeen vielä muutama paita ja tarroja, jotka suunnittelin antavani tuliaisina. Joku muukin kävi hakemassa paitoja kavereilleen minun kanssa. Keräsivät internet-sivustonsa ylläpitorahastoon rahaa. Voisinkohan auttaa heitä tuossa? Onkohan heidän sivujensa oltava Bssä, vai käykö jokin muu serveri muualta?
    9.4.2002. Tulin matkoilta. Kannoin laukut kämpilleni ja lähdin saman tein hakemaan kilpipäätöksen postista. Olin varautunut maksamaan käteisellä, kysyin kuitenkin käykö pankkikortti. Hän sanoi, että käy, ja kysyi vielä otetaanko Visalla vai pankkikortilla. Visalle laitoin. Kuoren sisällä oli yksi paperi, jonka avulla saan kilvet aiemmin nimeämältäni konttorilta.

    10.4.2002. Christer wrote: Juttelin Ekin kanssa. Kertoi, että nopeusmittarin vaijerin päästä puuttuu kiristysmutteri. Kiristysmutteria ei oikein voi laittaa vaijeriin jälkikäteen. Vanha vaijeri oli yritetty laittaa kiinni ilmastointiteipillä. Uusi vaijeri pitäisi hommata. Jotenkin nykyistä voisi yrittää kiinnittää, muttei siitä kovin pysyvä ratkaisu varmaankaan tulisi. Muisteli, että Altyco virma myy vaijereita. Göteborgin mies oli sieltäkin niitä viime kesänä kysellyt, muttei ollut ostanut kun olivat hintavia. Eki kertoi myös, että taannoin koeajamamme auto, siis Tumpin auto, on hänellä huollossa. Eli pihassaan on kaksi Suggaa. Tiesi Tumpin jo entuudestaan, olivat tuoneet Suggan pihaan trailerilla. Tumppi oli siis ostanut auton lähiaikoina. Kerroin käyväni viikonlopun maastossa hakemassa Suggan kilvet. Tänään yritän käydä katsastuskonttorilla hakemasssa uudet kilvet mutta arvaan, että haluavat vanhat kilvet takaisin ennen kuin antavat uudet mukaani.

    Soitin Tumpille, oli kokouksessa ja pyysi soittamaan 16:00 jälkeen tänään uudestaan, jolloin istuu autossaan.

    Surffailin Altyco nimeä. Google kertoi sivun Siellä kerrottiin mm. seuraavaa: Var får man tag delar till sin Valp?: Pröva Stefan på Altyco i Lissma, Huddinge (08-707 90 45), Terräng Axel i Partille, Göteborg (031-26 48 48) eller Off-Road Autoparts, Ljusdal (0651-50 100, eller +46 651 50100). Löysin myös osoitteesta useita paikkoja, joista kannatta kysyä varaosia. Sekä sivulta myös valikoidun joukon varaosien myyjiä.

    Soitin Tumpille 16:30 paikkeilla. On harrastanut OFF-Roadia reilut 10 vuotta. Osti autonsa parisen viikkoa sitten. Antoi maansiirtolavan vaihdossa, rahaa liikkui myös kaupassa hiukan. Hänellä on omia kontaktejaan Ruotsiin, josta uskoi saavansa varaosia autoonsa. Kun kaverinsa oli nähnyt minun ostoilmoitukseni, oli Tumppi ajatellut, että mikäli maksan autosta hyvin, niin hän olisi harkinnut sen myyntiä. Toivotin hyvää jatkoa ja näkemiin.

    Porvoon mies soitti. Hän kertoi myyvänsä Suggansa noin 35000 markalla. Kertoi hommailleensa siihen osia, mm. mittarin vaijerin Ruotsista kavereittensa välityksellä Altyco offroad firmasta. Kertoi, että v.1969 "piikkinokka" Gazissa (?kirjoitus?) on kuulemma samanlainen vaijerin kiinnitys, eli kierteet sopii. Mutta arveli sen osan kiinnittämisen olevan minun toimivaan vaijeriin haasteellisen operaation. Letkukiristimellä tms. sitä voisi yrittää. Suunnitteli menevänsä Tampereelle ensviikolla armeijan huutokauppaan.

    Menin töitten jälkeen hakemaan uusia kilpiä. Kun menin konttorille, edelläni asioi herra, joka oli hakemassa uusia kilpiä autoonsa. Konttorivirkiailija jutteli katsastusmiehen kanssa päätteensä takana mm. seuraavaa:

    Sitten oli vuoroni. Esitin kilpipäätökseni. Konttoristi kysyi onko kilvet jo tilattu. Vastasin siihen, että en tiedä. Kysyin, mitä hän tarkoittaa kilpien tilaamisella. Hän arveli että koska päätöksessä lukee, että kilvet voi heiltä noutaa, niin kilvet melko varmaan ovat jo heillä, eli ne on tilattu. Muisti nähneensä kilvet. Hän otti kilvet takanaan sijaitsevasta kaapista. Tultuaan takaisin paikalleen, kysyi hän, onko minulla luovutusosaa. En tiennyt, katsoin autoni paperinipusta, enkä moista paperia löytänyt. Sitten hän kertoi, ettei sitä voi tehdä ilman luovutusosaa kysyen samalla, onko minulla vanhoja kilpiä mukanani. Vastasin, ettei ole, nekun ovat Lahdessa. Hän nosti paperini takaisin eteeni, ja kertoi, etten kilpiä saa ennen kuin minulla on vanhat kilvet heille palauttaa. Kysyin, että voinko ilmoittaa vanhat kilpeni varastetuksi, ja tuoda ne sitten myöhemmin kun olen kilvet vaihtanut. Hän kertoi, että hyväksyy ne varastetuiksi ainoastaan sitten kun minulla on niistä esittää rikosilmoitus. Kiitin ja lähdin pois. Kämpillä etsin luovutusosan ja laitoin sen papereitten joukkoon seuraavaa kertaa varten.

    Päiväyksellä 21.3.2002 varustetussa kirjeessä vakuutusyhtiöni ilmoittaa, että Ajoneuvoni seisonta-aika on 18.03.2002-18.03.2003.

    Päiväyksellä 25.03.2002 varustetussa kirjeessä vakuutusyhtiöni ilmoittaa, että autoni liikennevakuutus on alkanut 18.03.2002. Auton vakuutukseen ei ole liitetty bonusta. Auton seisonta-aika on myös kerrattu tässä muutoskirjassa.

    14.04.2002 Hain kilvet Ekiltä. Eki oli ne jo irroittanut ja laittanut auton sisään. Pihassa oli kaksi Suggaa. Kertoi, että se toinen Sugga oli ollut lauantaina Lahdessa laskettelumäkeä kiipeilemässä. Silloin siitä oli kuulemma hajonnut etuakseli toiselta puolelta. Sekin pitäisi nyt korjata.

    15.04.2002 Ajoin katsastuskonttorille kilpiä vaihtamaan. Pihalla ohitseni juoksi naishenkilö, joka sai kyseisellä urheilusuorituksellaan itselleen paikan tyhjältä tiskiltä. Itse asetuin jonottamaan hänen taakseen. Häntä hetken palveltuaan konttorihenkilö (joka muuten ei ollut se edellisellä kerralla minua palvellut)kysyi minulta, olenko tulossa katsastukseen. "En" vastasin. Noin kolmen minuutin kuluttua hän pyysi naishenkilöltä maksua, reilua 20€. Tämä pyysi anteeksi, ja lähti lähes juoksujalkaa autolleen käsilaukkuaan hakemaan. Takaisin tullessaan pyyteli taas anteeksi. Suoritti maksun, ja hänelle ilmoitettiin kilpien tulevan viikon, parin kuluttua.

    "No niin" tokaisi konttoristi. Astuin tiskille, ja ojensin kilpipäätöksen, vanhat kilvet sekä luovutusosan sen kummemmitta puheitta. Noin minuutin verran papereita pyöriteltyään hän sanoi: "henkilötodistus". Ojensin sen hänelle. Jälleen noin minuutin kuluttua hän sanoi puhelinta naputellessaan: "täytyy vielä tarkastaa et miten tää oikein menee" ja soitti jonnekin.

    Töissä selvitin miksi kilvet olin autooni ottanut.

    Illalla juttelin Ekin kanssa. Hän mainitsi eilen jostain Riihimäen suunnassa olevasta Sugga autosta, joka on ollut myynnissä jo jonkun aikaa. Siinä on B36, jossa kuulemma laakerivika. Pyyntö on ollut jotain 17000mk:n luokkaa. Hänellä ei juuri nyt ollut sitä pörssiä lähettyvillään jossa se oli myynnissä. Yritin kaivaa tietoja keltaisesta pörssistä ja palsta-lehdestä, mutten löytänyt yhteystietoja. Vara-autoa kaipaisin. Kiinnostaisi tietää missä kunnossa se auto on. Keltainen pörssi tiesi kertoa seuraavaa ilmaiseksi:

    Eki mietiskeli, että on saattanut olla akseli rikki jopa jo ostettaessa.

    16.4.2002 Soitin Ekille. Kaiveli tietoa keltaisesta pörssistä. Ei löytänyt ilmoitusta lehdestä. Lupasi soitella, jos löytää jostain lehdestään sen ilmoituksen ja yhteystiedot.

    Toisesta pihassaan olevasta autosta on vetoakseli poikki edestä. Se kohta, mistä se katkeaa on pyörän kiinnityksen läheltä. Varsinainen nivel on just siinä kiinni. Toinen puoli on korjattu joskus. Poorit on siten, että siihen saa toisen akselin vaihettua jos vielä katkee. Teetetty jossain aikoinaan .

    Eki soitti takaisin ja antoi Riihimäen numeron. Soitin Riihimäelle. B36 v8 käyntikuntonen, kiertokangen laakeri vissiin rikki. Kaikki toimii. Öljypohjasta auki ja tutkia. Kuuli että b18 laakerit kävis. Ruostetta ei juuri ole. Pientä kolhua on. Ei isoja lommoja, pikkusia on. Alkuperäinen vihreä väri alla, sutilla maalailtu päälle. Antennit on katolla. Auto on Riihimäen lähellä. Jerrykannut on, katolla on kamaa. Sisältä on alkuperäinen. Kohtuullisen asiallinen kojetaulu. 3000€ on pyynti. Ei oo ollu suomessa rekisterissä. Tullit ja muut on maksettu ja tullattu OK. Verotkin maksettu. 50-60km matkaa. Hyvinkäältä 20km noin. Edessä on ollu sähkövinssi kiinni. Jotain siihen oli muutettu vinssin takia vissiin. Pihassa ajeli kun osti. Tuli nyt vuoden alussa hänelle. Trokaa maastoautoja työkseen/harrastuksenaan. Inkoolainen kaveri tuonut suomeen aikoinaan. Sten Johansson (?) toi Suomeen Ruotsista, on Finn Army shopin pihalla riihimäellä. 1954 valmistettu, muisteli. Kun tuotiin Suomeen Turusta ajoi Inkooseen. Lukot ja muut toimii. Myyjä oli itse parhaillaan Tampereella.

    Soitin Porvoon miehelle. Hän olisi paikalla tänään ei huomenna. soitin markulle koskapa hänellä olisi saattanut olla asiaa Porvoon suunnalle. Ei kuitenkaan ollut Ajoin Porvooseen. sovimme etukäteen, että soitan hänelle kun ajelen ison sillan yli. Niin teinkin. Hän tuli bensa-asemalle minua vastaan. Bensa-asema oli itse asiassa kahden kylmän aseman ryväs. Toisen aseman on ilmeisesti tarkoitus tarjota kahvilapalveluja lähiaikoina, sitä remontoitiin parhaillaan. Remppamiehet eivät kovin suotuisasti katsoneet minua, kun ajoin puolivahingossa heidän paineilmaporakoneensa letkun yli nastarenkain. Ajelin hänen takanaan noin 7 kilometriä talolleen. Kun saavuimme pihaansa, hän otti autostaan muovikassin. Vilkaisin sisälle ja kommentoin, että pyhimyshän se siinä. Kassissa oli myös kaksi lupaamaansa esitettä. Laitoin muovikassin autooni ja ryhdyimme katselemaan hänen pihapiirissään olevia enemmän tai vähemmän romu-statusta lähestyviä autoja, joista seuraavassa muutamia kuvia.

    Kun tein lähtöä, maksoin hänelle Pyhimyksestä sovitun hinnan. Kaivelin sitten myös hinnan esitteistä, ja päälle vielä saksalainen yhden €uron kolikko.
    Tästä volvosta oli muutama varaosa jo viety Tämä ei kuulemma ole hänen autonsa, joku on sen siihen vaan jättänyt säilöön. Tuolla takana piilottavasta kuorma-autosta hän on ajatellut varaosia Suggaansa. Suggan ostaja saa kuulemma tämän auton kaupan päälle kunhan hinnasta sovitaan. Auto on kuulemma ollut lentokenttäkäytössä, käynnistellyt lentokoneita.
    Tuo ei ole trukki


    20.4.2002 Rauno kertoi lukeneensa englanninkielisen ostoilmoitukseni, ja ihmetteli olenko ostamassa toista Suggaa. Kerroin, että olen lähinnä varaosa-autoksi etsinyt. Mutta jos erityisen hyväkuntoisen löydän, niin senkin voin ostaa.

    5.5.2002 Soitin Ekille ja lupasin viedä Amazonin osia, sekä Sugga-autoni kilvet. Eki oli tallissa töissä. Hänellä oli työn alla toisen Suggan etuakselisto ja jarrut. Etuakseli oli poikki. Korjaili myös Sierran lootaa. Näytin Suggan rekisterikilpiä. Eki sanoi, että käy vaan vaihtamassa parempiin. Niin päätinkin sitten tehdä, joten otin kilvet ja paperit ja laitoin takaisin autooni kun olin niistä ensin napannut muutaman kuvan:

    Noista kuvista näkyy mm. se, että kilvet olivat aavistuksen verran käyrät. Mutta suoristuvat varmasti kun ne autoon kiinnittää. Kuvasta näkyy myös, kuinka eriväriselle alumiinille (?) kilvet oli painettu. Sehän ei tosiaankaan vaikuta kun jää piiloon kuitenkin. Nurjalta puolelta kilven vinouden havaitsee parhaiten.

    6.5.2002 menin katsastuskonttorille kilvet ja rekisteriote mukanani. Pyysin uutta kilpeä väärin painetun tilalle. Konttorityöntekijä kommentoi, että onhan tuo toinenkin kilpi hiukan käyrä. Tarkensin, ettei kysymys ole kilven käyryydestä vaan kilven metallin suhteesta kilpeen painettuun tekstiin. Metallilevy ei ole ollut painohetkellä suorassa ja se on johtanut tuollaiseen kilpeen. Kilvet olivat muuten painettu eri metalleillekin, mutta sehän ei minua taasen haittaa ensinkään.
    16.5.2002 10:37 sain puhelun katsastuskonttorista. Uusi kilpi on saapunut. Saan sen vaihdossa vanhaan kilpeen. Mikäli itse en pääse sitä hakemaan, pitää minun tehdä valtakirja ja antaa vanha kilpi valtakirjan haltijalle.
    20.5.2002 Kävin katsastuskonttorilla aamulla. Kerroin tulleeni vaihtamaan kilven, josta olin saanut ilmoituksen. Konttoristi katsoi kilpeä, jonka laitoin tiskille ja käveli kaapilleen. Tuli sieltä takaisin yhden kilven kanssa. Tarkistin kilven ja laitoin sen pöydälle. Hän pyysi minulta allekirjoituksen kun oli ensin nähnyt henkkarini. Kysyi sitten: "No kumpi näistä on se uusi" kun otin uuden pöydältä ja hänelle jäi vanha. Totesin, että tossa vanhassa on noi viivat vinossa, ja hän totesi että "niin". Kiitin ja poistuin.
    6.6.2002 P.F. writes I sent him eMail but they bounced back with error. I wonder why?
    8.6.2002 Pasi kirjoittaa:
    11.6.2002 Töissä Tapsa pyysi nähdä kuvia tästä autosta. Pähee pirssi, totesi ytimekkäästi. (Nythän jo tiedän mitä tämä sana tarkoittaa... :-)
    21.6.2002 Manfred writes: I know of a 1954 TP 21 SUGGA for sale in Delaware, USA - interested ?!
    24.6.2002 Manfred writes:
    17.7.2002 Manfred writes: He also sent some pictures
  • Jörge writes: Hej!
    Jag har en volvo sugga 1954 till salu bilen är komplett förutom att inredningen saknas allt annat finns till bilen.Den startar och går bra men är tyvärr ommålad vit och gul. Men det går ju att ändra på.Så vill du köpa en billig och bra sugga så är det bara att höra av dig.Jag har ca 13mil till haparanda.Mvh Jörgen

    22.7.2002 Eki soitti. Soitin takaisin. hitsattu ohjaus, oli vähän väljä. tehostajan takia laiteltu. Rattiakseli.

    Purki tehostajan pumpun ja laittoi tiivisteet niihin. Korjaussarjat laitettu. Laittoi pulteilla kiinni pulteilla kiinni. Oli löysällä. Alta ei kattellu ihmeellisemmin. Ajeli peltotietä. Pitkään seisottuna pitää ladata akku. Ei tiedä onko akku sökö. Pitäis ajella että pitääkö virtaa. Kuukausitolkulla seisoo niin ei ehi latautua.

    Bensaa on kuulemma puolitankkia. Muistelin myyjän kertoneen, että tankata pitää ennen kuin lähtee pitkälle reissulle. Mutta nyt sitä on kuulemma puolitankkia.

    Kannattaa nurkissa pyöritellä ensin, ennen kuin lähtee ajelemaan kunnolla. Ei vettä tunnu sisään tulemaan. 350 euroo.

    Bensaa ei oo laittanu.

    kamera: zoomilla kuvia.

    23.7.2002 Oli vaihtanut taakse kardaaniin vetonivelen. Testiajossa noin 1km:n päästä oli joutunut kävelemään takaisin. Bensa oli loppunut. Eilen oli muistellut, että mulla oli puolet bensaa. Se olikin ollut sen toisen suggan tankki puolitäysi. Ei minun. Oli vienyt sinne 10l lisää bensaa. Rankkasateessa ainakin käveli tallille bensaa hakemaan. Vaihtojuttu maksoi 120euroo lisää. Yhteensä siis 470euroo tarttee laittaa. Akku tuntuu pitävän virtaa ainakin alkeellisesti. Oli lähtenyt tänään käyntiin ilman latuuta. Ja lähti vielä sieltä bensan lisäyksenkin jälkeen käyntiin, vaikka piti hiukan aikaa junnailla. Yleisestikkin ottaen tämä lähtee erityisen hyvin käyntiin.
    13.10.2002 Soitin Porvooseen. Oli paikalla. Lähdin ajelemaan sinne. Näin auton pihalla ja parkkeerasin sen lähelle. Soitin ja ilmoitin olevani paikalla. Mies tuli talosta ja kertoi olleensa pienillä nokosilla kun oli koko päivän tallia siivoillut. Auto oli siisti ulkopuolelta ainakin. Vasemmassa etuovessa oli pieni ruostevaurio oven alareunassa. Sitä ei oltu korjattu ennen maalausta. Taka-akseli oli maalattu keskeltä. Nokkapellin alle oli laitettu alkuperäisen kaltaista kangasnauhaa, jotta räminää saisi pienemmälle.

    18.11.2002 Soitin vakuutusyhtiööni. Käänsivät puhelun. Odottelin noin 25min. Sitten kyllästyin odottelemaan jonossa, jossa kerrottiin heidän vastaavan hetimmiten. Soitin uudestaan. Jälleen ohjasivat samaan jonoon. Kertoivat automaattisesti, että voin hoitaa asiointia myös internetin kautta. Surffasin siinä odotellessani heidän sivuilleen, ja kas, siellä oli auton seisonnan keskeytys ja seisontaan laittovaihtoehdot. Mutta bonusten siirtomahdollisuutta ei siellä ollut, tai mikäli oli, niin minulla ei ollut sen tekemiseen tarvittavaa tietoa, koska en muistanut missä seisovassa autossani on parhaat bonukset tähän autoon laittaa. Soitin taas, ja kerroin, ettei minulla ole aikaa odotella ja että minun pitää saada auto ajoon huomiseksi. Tevan konttorista kerrottiin, että heillä on ollut vaikeuksia puhelujen käännössä Sampoon, kun heillä ei ole kuin yksi numero johon kääntöjä voivat tehdä. Mutta sitten lupasi yrittää johonkin muuhun numeroon. Soitti johonkin isompaan aluekeskukseen, josta minulle vastattiin ja minua hetimmiten palveltiin. Autoon löytyi vapaat bonukset ja auto luvattiin laittaa vakuutukseen huomiseksi. Soittelen sitten erikseen, kun auto taas laitetaan seisontaan.
    19.11.2002 Eki soitti. Oli katsastanut auton tänään. Katsastusmies oli tokaissut leikkisästi mm. kyllä se hyvässä kunnossa on, vaikken minä tästä paljoa ymmärräkkään. Sovin, että vien sen huomenna latoon. Soitin isännälle. Hän kertoi olevansa huomenna paikalla. Ei tiennyt läheltä hyvää sisäpesupaikkaa, jossa saisin auton huuhdeltua suolasta puhtaaksi. Pakkasella ei pesua kannattaisi kuitenkaan tehdä, koska vesi jäätyy suolan päälle kiinni. Hänen oma pesupaikkansa ei oikein ole hyvä, koska hänellä ei ole tarpeeksi vettä. On odotellut sateita, joita syksyllä ei sitten koskaan tullut.
    20.11.2002 Auto oli parkissa Ekin pihalla. Siinä oli noin 10cm lunta katolla, paikoin paksumminkin. Sisältä lähtiessämme Eki totes, että voisi huitoa lumet pois autoni päältä. Halusin ottaa ensin kuvan ennen kuin sen tekee. Eki kertoi, että laturin pitäis nyt toimia. Mutta että joku herätevirta ei välttämättä aina ilmaannu automaattisesti, se pitää kuulemma johdolla tökkäistä "päälle". Hän aukaisi konepellin ja näytti minulle mitkä kaksi ruuvia yhdistämällä sen voisin tehdä. Tuota temppua varten hanskalokerossa oli valmis johdonpätkä! Eki käynnisti auton. Kertoi mistä saan valot päälle. Sekä käsiryypyn ja käsikaasun. Ja vilkun. Pyysin laittamaan vilkut päälle. Eki laittoikin, mutta sanoi, että se on vähän laiska. Painoi kaasun pohjaan ja hissukseen vilkku ryhtyi vilkuttamaan. Hymyilimme toisillemme ja toisen puolen vilkku toimi samaan tyyliin. Otin kamani 164E autostani ja totesin, että Ekin pitäisi kertoa kuinka vaihteita vaihdellaan ajossa. Hän totesi, että lähdetään koeajolle. Siihen minä, että ei se ole tarpeen, kerro vaan, kyllä minä sitten sen tuolla matkalla kuitenkin opin. Eki kertoi, että ylöspäin vaihtaessa vaihde ensin vapaalle. Kytkin ylös, kytkin alas ja sitten vaihto. Alas päin vaihtaessa voi välikaasulla yrittää auttaa. Kiitin neuvoista ja lähdin ajamaan. Tarkoitus oli ensin mennä läheiselle huoltamolle tankkaamaan. Eki oli todennut katsastuskeikellaan, että kyllä tämä bensasta tykkää tämä auto. 40:lla eurolla oli tankannut. Mittari oli mennyt 3/4 täyteen. Lahden keikan jälkeen mittari näytti enää puolta tankkia. Näytimme vielä Markulle auton pyyhkijän "hirmumyrskyasentoa", jossa pyyhkijä tuntui matelevan puolelta toiselle noin kerran kymmenessä sekunnissa! En jaksa uskoa, että tuo pyyhkisi vaikkapa rekan ohituskurat lasista tarpeeksi nopeasti.
  • Lähdin ajelemaan. Laturin valo paloi. Pysäytin auton Ekin risteykseen ja painelin kaasua. Laturin valo hiipui hiljaa ja sammui. Laitoin ykkösen päälle ja lähdin ajelemaan. Laturin valo syttyi taas. Ohitin pari potkukelkkailijaa jotka olivat menossa samaan suuntaan kanssani. Yritin pitää kierrokset korkealla. Ajelin kakkosella. Eki oli sanonut, että kakkosella voi hyvin lähteä liikkeelle. Sanoi myös, että autolla kestää muutamia kilometrejä, ennen kuin se "vertyy" ajokuntoon. Vaihdoin kolmosen. Auton vauhti tippui melkoisesti ennen kuin sain kolmosen pälle. Laturin valo jäi palamaan. Yritin nostaa kierroksia korkeammalle, mutta vauhti ei kiihtynyt. Itse asiassa se rupesi hiipumaan. Vaihdoin kakkoselle. Vauhti hiipui edelleen. Pysäytin auton. Markku pysähtyi taakseni. Yritin muutamaan otteeseen lähteä liikkeelle, mutta vauhti hiipui aina. Ja laturin valo paloi. Otin johdon hanskalokerosta ja yritin oppimallani keinolla sammuttaa laturin valoa. Ei auttanut. Kipinöi kyllä odotettuun tyyliin, muttei alkanut ladata. Käänsin auton ja ajoin takaisin Ekin pihaan. Pihassa sammutin valot sekä pyyhkijän. Ennen kuin sammutin koneen, se sammui itestään.
  • Eki tuli ulos. Hymyili ja kerroin mitä tapahtui. Hän yritti startata, ei pyörähtänyt kunnolla. Akku oli tyhjä. Eki toi pikkuisen kannettavan akkunsa sisältä, ja starttasi sillä auton käyntiin vaivatta. Auto otti nyt kierroksiakin selvästi enemmän kuin tien päällä äsken. Sytytysvirtaa oli kaipaillut, siksi ei varmaankaan ottanut kierroksia totesi Eki. Hiukan spekuloin, kannattaisiko minun luovuttaa ja jättää auto hänelle. Hän totesi, että jos minulla olis akkukaapelit, niin voisin Markun ajamasta autosta ottaa virtaa, mikäli sama tapahtuisi jälleen. Katsoin 164E autoni takakontista ja sieltä löytyikin kaapelit. "Moottoripyörän" akkukapelit, totesi Eki hymyillen kun vielä totesin, että yksi kaapelin puristinpihti on hiukan löysästi kiinni johdossa. Eki meni sisälle ja kiristi kaikki kiinni ruuvipenkissään.
  • Huikkasin taas näkemiin ja lähdin ajamaan kohti huoltoasemaa. Nyt matka sujui paremmin. Ohitin jälleen samaiset potkukelkkailijat. Kun vaihdoin kolmoselle, niin auto rupesi taas hörpöttämään ja laturin valo syttyi. Se ei sitten taaskaan sammunut vaikka nostin kierroksia. Pysäytin auton pienen ladon viereen ja kokeilin kaapelia. Laturin valo jatkoi palamistaan. Totesin Markulle, että lähden ajamaan takaisin Ekin pihaan. Viereisessä ladon liittymässä voisin kääntää auton. Kävelin sen tarkistamassa, eikä siinä ollut ojaa vaan tasanne josta arvelin traktoreiden sinne kesäisin menevän. Ajoin siihen ja peruutin sitten keskelle tietä auton poikittain. Kun vaihdoin taas ykkösen silmään, sammui auto siihen! Starttasin, muttei kovasti inahtanutkaan. Auto oli siis nyt sammuneena keskellä kylätietä poikittain koko tien tukkeena! Soitin Ekille ja pyysin tulemaan paikalle pikkuakkunsa kera. Potkukelkkailijat ohittivat minut. Totesivat vaan, että siihen jäi. Pyysin heitä huitoilemaan vastaantuleville autoille, että edessä saattaa olla pikku tukos. Hymyilivät ja jatkoivat lykkimistään. Paikalle tuli Golffi, josta tunnistin Ekin isän. Totesin tilanteen ja pyysin samalla Markkua ajelemaan takaisin muutamia kymmeniä metrejä, ja laittamaan hätävilkut päälle. Kukaan ei pääse autoni ohitse. Itse menin toiselle puolelle varmistamaan, että sieltä tulevat autot ehtisivät pysähtymään ajoissa. Ekin isä varmisti, että olin soittanut Ekille. Odottelivat rauhallisesti autossaan. Eki tuli paikalle pick-up autollaan. Laittoi lisäakun kiinni ja starttasin auton. Ajoin sen ladon viereen jotta yhden auton jono pääsi purkautumaan. Juttelin Ekin kanssa jälleen auton jättämisestä. Totesi vaan, että saisin auton katoksen alle talveksi jos sen nyt saisin ajettua säilytyspaikkaani. Olin samaa mieltä. Mutta toisaalta maalailin tilannetta, jossa auto pysähtyy keskelle ajokaistaa pimeässä ja minä yritän siellä sitten toisen auton akulla saada taas muutamia kilometrejä lisää ajoaikaa. Eki totesi, että voisin viedä hänen pikkuakkunsa mukanani, mikäli palauttaisin sen lähiaikoina hänelle. Se auttoi minua päättämään, että jatkan matkaa huoltoasemalle. Hyvästelin jälleen Ekin, ja jatkoin matkaa.
  • Muutaman kilometrin kuluttua auto alkoi röpöttämään taas. Laturin valo ei nyt palanut. Mutta puhti häipyi lähes kokonaan. Olin ajanut ainoastaan kolmosella, en yrittänytkään laittaa nelosta. Eki oli suositellut että nyt ladataan akkua korkeilla kierroksilla. Käännyin takaisin ja ajoin Ekin pihaan. Juttelin ja totesin lopulta, että jätän auton sinne. Minulla on vielä mahdollisuus tulevana viikonloppuna tai alkuviikosta yrittää auton siirtoa. Nyt pimeä alkaa tulla ja en halua ottaa turhia riskejä. Ajokelikään ei ole mitenkään suotuisin siirto-operaatiolleni. Eki totesi, että OK ja lähdin ajamaan kohti pääkaupunkiseutua.
  • Soitin hetimmiten isännälle. Emäntä vastasi luuriin. Kertoi, että heillä sataa räntää. Maaritteli ajokelejä ja totesi, että pahat ovat. Lupasi kertoa isännälle, että en tule tänään. Kerroin mahdollisista viikonlopun suunnitelmistani, johon emäntä totesi, että ovat kotona.
  • Soitin vakuutusyhtiööni. Lupasivat yhdistää kesken lauseeni, jossa toivoin pääseväni lähiminuutteina juttelemaan jonkun henkilön kanssa. Miesääni vastasikin ja lupasi laittaa TP-21 autooni 164E autosta vapautuvat bonukset. Varmistin vielä, että autoistani parhaillaan seisoo kaikki paitsi tämä. Kysyin myös, mikä on ACG-6 autoni tilanne rekisteristä poistumisen suhteen. Hän ilmoitti varmistavansa sen ARKsta ja totesi sitten, että 31.1.2003. Harmi, totesin ja kiitin. Kuulemiin.
  • Autotalli vuokrataan, 35euroa / kk ilmoitukseen soitin lähikaupan ilmoitustaulun luetteuani. Vuokraaja kertoi vuokranneensa sen juuri viikonloppuna. Hänellä on siellä kuulemma viisi tallia. Niistä on osa lämpöisiä, osa kylmiä. Lupasi soitella, mikäli tilanne muuttuu. Toisti lauseeni "viisi Volvoa!" kun olin tokaissut, että useampiakin autoja minun pitäisi säilöä talvisin. Numeroon soitettuani huomasin, että puhelimeni oli antanut sille numerolle nimen. Olen ilmeisesti ennenkin soittanut samaan paikkaan ja tallettanut sen muistiin.
    24.11.2002 Eki oli soittanu aamulla 10:00. Soitin kun heräsin. Oli laittanu Suggan latauksen kuntoon eilen. Rassasi sitä relettä, ja hioi sen kärjet kuntoon. Nyt lataa koko ajan kun on tyhjäkäynnilläkin. Kävi hakemassa bensaa eilen ja toimi OK koko matkan. Lupasin valmistella matkan sinne huomiseksi. Soittelin auton lainaan ja sovin Markun kanssa. Ilmoitin Ekille, että tulen huomenna yrittämään taas. Mikäli ei onnistu, niin sitten hakukeikka siirtyy muutamalla kuukaudella.

    25.11.2002 Aamulla bussilla hakemaan laina-autoa autotallista. Avaimet olivat hiirilaatikossa.

    Matka Ekille OK. Soitin matkalta Isännälle, on kotosalla koko päivän. Lupasin ilmoitella kun matka etenee.

    Ekin pihassa ihmettelyä, ja matkaan. Kysyi otanko vanteet nyt mukaan. Ei sovi. Toivottelin, ettei minun tartte soitella useaan tuntiin hänelle, eli että matka menisi hyvin. Eki kertoi, että käsikaasu on päällä. Ja että ryypyn voi ottaa pois lähes heti kun on liikkeelle lähtenyt. Eilisellä matkallaan oli todennut, että noin 10 min ajon jälkeen kone vasta "vertyy" ja nelosellakin voi sen jälkeen jo ajella. Muutoin on hiukan nahkeaa ajelu nelosella ennen kuin lämpeää. Eki rapsutteli kuskin puolelta jään pois. Kokeilin pyyhkijää, lähti vaivoin liikkeelle. Kertoi laittaneensa 40 Eurolla bensaa eilen. Markun ohjastin ajamaan takanani jonkin matkaa perässä, jotta mahdolliset äkilliset liikkeeni eivät hänen ajoaan häiritsisi. Ja kännykkä pitää olla päällä, mikäli tulee keskusteltavaa.

    Lähdin kakkosella liikkeelle. Ajoin risteykseen ja suoraan tielle kakkosella. Jännitys tiivistyi, vaihdoin kolmoselle. Hiukan rusahteli, mutta meni kohtalaisen helposti. Ajelin ekan pätkän, noin 3 km, pelkästään kolmosella. Matkamittari eteni hissukseen, mutta nopeusmittari näytti satunnaisesti jotain nollan ja 15km/h väliltä. Isomman tien risteykseen tultuani pysähdyin linja-autopysäkille, jossa vanha rouva ihmetteli autoani. Pyyhin lumet jo osittain sulaneilta ikkunoilta pois sekä pyyhin peilit puhtaaksi jäästä. Kysyin Markulta mikä oli ollut vauhtimme. Noin 50km/h ja ylikin hän sanoi yllätyksekseni.

    Jatkoin matkaa huoltoasemalle tankkaamaan. Vaihdoin neloselle ja se sujui melkoisen sutjakkaasti. Tosin ensin ei meinannut mennä, mutta sitten lopsahti kunnolla päälle.

    Pelkääjän pyyhkijä ei lähtenyt liikkeelle matkan aikana.


    Pysähdyin huoltoasemalle ja tankkasin. Tankkiin meni noin 10 litraa. Tarkistin ikkunat ja jatkoin matkaa. Markun pyysin kohta kertomaan nopeuksiamme, kunhan pääsemme isolle tielle.

    Lähdin ajelemaan pikkutietä kohti Helsinki - Lahti moottoritietä. Helsinkiin käännyttäisiin kohta vasemmalle. Hiukan risteyksen jälkeen totesin, että siitä olisi jo pitänyt kääntyä. No tein U-käännöksen ja pian olinkin jo kolmosella kiihdyttämässä kiihdytyskaistaa. Ja sitten kokeilin laittaa nelosta päälle. Se meni kertaheitolla ilman rutinoita: Kytkin pohjaan, kolmoselta vapaalle, Kytkin ylös, Kytkin alas, nelonen päälle! Jossain kohti auto rupesi täristämään kuten Eki olikin jo varoitellut. Hiljensin ja tärinä loppui. Aina välillä tärinä alkoi, ja hiljentäminen sekä oikealle kääntäminen tuntuivat sitä hiukan hillitsevän.

    Seuraavan kerran pysähdyimme Mäntsälän Shellillä noin puolessa välissä Sugga-matkaa. Tankkasin taas noin 10 litraa. Kilometrejä arvelisin ajaneemme noin 50. Ilmeisesti kuitenkin alle, koska bensaa ei tuon enempää ollut kulunut. Ostimme leivän sekä Markku osti vielä tuoremehua. Pihassa lähes jokainen jäi tuijottamaan autoani. Auto käynnistyi vaivatta ja jatkoimme matkaa.

    Poistuttuamme moottoritieltä noin 40km asfalttitielle hiukan pelkäsin, että keräisin jonoa perääni ja aiheuttaisin outoja ohituksia. Mutta Markku kertoi, että moottoritiellä olimme jo ajelleet yli 80km/h hänen ajamansa auton mittarin mukaan. Se hiukan helpotti mieltäni. Tosin olin kyllä jo huomannut, että auto täristää jossain lähellä 80km/h vauhtia. Etuikkunan alareunasta tuli hiukan vettä lattialle. Vesi haisi hiukan ruosteelle.

    Pysähdyimme viimeiseen tankkaukseen. Nyt bensaa meni jo 16 litraa. Eli noin 25 litraa meni satasella tänään. Sehän on alle ohjekirjan antaman arvon! Otin vielä kuvan autosta tutun avoauton vieressä. Ajoimme isännän pihaan. Soitin pihasta hänelle ja kerroin olevani siellä. Lupasi tulla hetken päästä ulos. Kerroin putsailevani autoani lumesta ja jäästä häntä odotellessani. Markku napsi muutamia kuvia.

    Isäntä saapui paikalle kottikärryn ja työkalupakin kanssa. Puhdistelin autosta suurimmat lumet ja isäntä availi ladon ovea. Oli laittanut oven taakse sisäpuolelle laudoista pienen aidan, ettei tuiskulumi pääse talliin sisälle lisää kosteutta tuomaan. Sovimme, että ajaisin auton etuperin talliin, ja sitten peruuttelisin sen paikoilleen. Sisällä havaitsin, että isäntä oli rakentanut hyvän suojan Pyhimykselle ja Amazonille. Sen päällä oli muovipeite, joka kuitenkin päästi ilman kiertämään autojen ympärillä vapaasti mutta esti katolta tippuvan roskan kertymisen autojen päälle. Ajoin auton Amazonin ja 164 autoni väliin. Hyvin mahtui. Totesin, että ovet voisin jättää auki. Isäntä kysyi, saako ovet tässä autossa lukkoon? Totesin, että kyllä ne ilmeisesti saa. Yritin ottaa virta-avainta irti, muttei se lähtenyt. Irroitin muut avaimet ja eka jota kokeilin lukitsi kuskin oven. Kokeilin lukita muutkin ovet ja ne menivät lukkoon hyvin. Sovimme, että jättäisin ovet lukkoon ja ikkunat hiukan raolleen ettei home pääse pesimään.

    Akkukaapeli aukesi avaimella 13. Isäntä ihmetteli, että kaikkea nykyisin keksivätkään, kun minä otin taskustani paristokäyttöisen loisteputkitaskulampun, jolla akkua pääsimme katsomaan. Otin plus-piuhan irti akusta ja laitoin akun suojakannen akun päälle. Akku oli yhtä syvä kuin mitä leveäkin. Se painaisi erityisen paljon, joten emme sitä ruvenneet irrottelemaan. Laitoin auton lukkoon. Pihalla totesimme kuitenkin, että otamme vielä auton sisältä paperit talteen. Toivotin isännälle hyvät juhlapyhät ja poistuin.

    Koiranulkoiluttaja rouva oli kääntynyt lähellä latoa katsomaan autoani pitkään kertoi Markku. Totesin markulle, että en ole vuosiin jännittänyt mitään niin kuin tänään jännitin tuota Suggan siirtoa. Markku totesi siihen, ettei hän ole vuosiin tehnyt mitään niin typerää ja pitkästyttävää kuin ajellut Suggan takana siirron ajan! Kertoi muutamaan kertaan kuunnelleensa radiota niin tiiviisti, että joutui korjaamaan ajolinjojaan.

    Poistuttuamme menimme syömään. Soitin vakuutusyhtiöön ja sain Suggan seisontavakuutukseen. Palautimme laina-auton. Sitten bussilla kämpille jossa olin noin 17:00. Matkani alkoi aamulla noin 08:30.

    1.3.2003 Ilpo soitti. Oli ostanut ittelleen BJ-40 toyotan. Siinä oli korotettu renkaat ja se oli avoauto. Myöhemmin kävi hakemassa siihen kopin. Lukkoperäkin siihen oli laitettu. Auto on vuodelta 1979. pakettiauto ja diiseli. Maalattu keltaiseksi. Syksyllä osti. Samalta Tampereen mieheltä tuonkin. Ilpolla olis tarjolla 4 x sotavalot olis tarjolla. Saman tapaiset kun mitä mulla on Suggassa. Varrelliset. Myös ne lamppujen lasit on vielä tallella. Ilpo ei ollut vielä kattellut internetistä näitä sivuja, lupasi kokeilla nyt iltasella mikäli saa tytöiltään opastusta, että sivuni löytää.
    7.3.2003 eki soitti, soitin takaisin: tukholmassa myyny. 400Euroo. moottori ja vaihteisto ja kytkin. Ei kaasutinta. Muovilla ympäri kieraistu. Ei apulaitteita varmaankaan kiinni. Onko ruottissa koneita ollu myynnissä? Ei oo. Alkuperäisiä koneita ei oikein oo.

    Soittelin Ilpolle niistä akkuun menevistä kahdesta pikkujohdosta:
    Radio otettu pois. Niistä varmaan oli ne johdot jääny. Nyt kannattais ottaa pois akusta, ei tartte enää.

    Laturin valosta kertoo, että etupellissä on konehuoneen puolella pellissä on rele. Latausrele ja käret. jos vähänkään hapettuneet, niin sitten ei ehkä lataa. Vesihiontapaperilla vetää karheaksi ja kattoo CRCtä sinne niin toimii paremmin. Jousipinnat ruostuneet. Laturissa ei oo vikaa. Releessä voi olla vikaa. Viat paranee itestään. Ajamalla.

    Japsiauto myyty pois: Kun se vielä oli, niin osti varaosa-auton. Pakettiauton. Joku tuli ostamaan varaosa-autoa ja lopulta möi ostajalle molemmat. Jonkun ajan kuluttua kuumessa maaten soitti tampereelta (tp21 mies) : ostatko auton? Sillä oli semmonen nissan patrol, jossa bensakone. Laurellin kutoskone ruisku. Toi auton pihaan ja annoin rahat. 1.5viikkoo makaili oston jälkeen petissä ennen kuin ajoi ekaa kertaa. 1983 mallia. Ei ruostetta. neliveto leveät renkaat.

    Soitin vielä Ekille samaisesta latailujutusta:

    Käret hapettuu latausreleestä. Tulipellissä iso laatikko. Neliskanttinen laatikko, neljällä ruuvilla kiinni. siellä on käämeja ja käret. Kolmet käämit ja käret. Vetele pikkusen kärkien välissä santapaperilla pois. Sitten paperilla puhtaaks. Ei laittais CRCtä. Ei varmaan kuitenkaan pahitteeksi.

    14 - 7 vanteet ovat ne, jotka silloin Ekiltä ostin.

    Kertoi vielä, että yhellä kyläläisellä on automaattilaatikolla 264. V6 kone. Ei oo paikkailtu hitsaamalla. ruostekukkia on. Pohjaa ei oo paikkailtu. Se osti sen vasta sukulaiselta epäkuntoisena. 1980 mallia. pakoputket pitäis uusia. Kyselee parhaillaan pakoputkista. Kullanvärinen. Ei tiijä onko ollu suomessa aina. Loota rupes temppuilemaan. Ollu pois ajosta kolme vuotta koska silloin vikaantui. On itte kasaillu automaattilaatikoita se nykyinen omistaja, sen lootan meinas korjata ostaja itte.

    14.6.2003 Soitin aamulla isännälle. Ei vastausta. Olisin mielelläni lähtenyt tänään hakemaan auton.

    Soitin uudestaan. Nyt vastasi emäntä puhelimeen. Kysyin ollaanko siellä tänään paikalla, vastasi, että ollaanhan siellä ja että isäntäkin on juuri syömässä. Juttelin isännän kanssa. Hän ehdotti, että huomenna sopii hyvin puolenpäivän aikaan. Vaan ittelläni on silloin muuttoavustusta ja mikroaaltouunin ja TVn kantelua. Isäntä tokaisi myös, että tänäänkin sopii, mikäli menen nopeasti, noin tunnin sisään. Lupasin soitella jos saan jonkun kyyditsemään itteni sinne. Soitin Raunolle. Kännykkänsä ei vastannu. Kävin suihkussa ja ajoin Raunon pihaan. Menin sisälle ja söin Topin tekemää raparperipiirakkaa. Rauno lupautui lähtemään matkaan. Soitin isännälle. Sovimme, että hän jättää minulle pääsyn latoon kun itse tekee hommia lähistöllä. Hän kertoi myös miten voisin siirrellä eristeitä pois auton edestä jotta saisin sen pois ladosta.

    Menimme Raunon Saabilla matkaan. Pääsimme sisään. Isäntä oli näköjään siirrellyt auton edustan vapaaksi maatalouskoneista ja muistakin rojuista ja pääsisin suoraan autolla pois. Autossa ei ollut avaimia eikä sen papereita. Isäntä ei ollut niitä tuonut mukanaan latoon. Menin sisään ja käynnistin auton. Ajoin auton muutaman vääntelyn kautta pihalle aurinkoon. Auto kävi hyvin. Laturin valo paloi jatkuvasti. Avasin nokkapellin ja Raunon ruuvimeisselillä avasin relekopan. Siellä oli kolmea erilaista relettä. Raunolla oli mukana hiekkapaperia josta otin sileimmästä pienen palasen ja taittelin sen sopivaksi. Sillä sitten hinkkasin kiinni olevia kärkiä, yhteensä kolmea sellaista. Kun olin hinkkauksen tehnyt, menin auton sisään ja käynnistin sen. Laturin valo sammui lähes hetkessä kun auto oli lähtenyt käyntiin. Eli tuo viilailuni auttoi asiaan! Voisin siis latauksen puolesta ajaa auton tänään pääkaupunkilaisten riemuksi. Sammutin auton ja laitoin relekopan kiinni. Meinasimme lähteä autollani käymään isännän työmaalla, mutta koska en tiennyt missä auton avaimet olivat, niin päätimme lähteä Raunon autolla. Isäntä tervehti meitä ja lopetti traktorilla maan silittelyn. Kertoili meille pitkän tovin rakennustyömaastaan. Kertoi sitten, että saamme avaimet ja paperit varmaankin emännältä. Lähdimme takaisin avaimia hakemaan.

    Soitin talon pihasta emännälle. Hän lupasi kattella kamat ja tulla kohta pihaan. Tapasin emännän nyt ekaa kertaa. Hän valitteli, etten ollut antanut puhelimen soida tarpeeksi pitkään kahdella kerralla, kun olin hänelle viimepäivien aikana yrittänyt soitella. Lupasin parantaa tapani. Kiittelin ja otin avaimet ja paperit mukaan autoon. Tyhjensin autosta varavanteet ja muutaman pakosarjan sekä varalaturin latoon.

    Ajoin auton kääntöpaikalle. Nousin autosta pois ja Rauno kysyi heti, että onko kaikki hyvin. Kerroin, että minua kiinnostaisi tietää miten auton valot ovat. Väänsin nupista, josta valot luulin laittavan päälle. Eivät menneet. Vetelin siinä lähes kaikkia nuppeja ja Rauno kertoili auton edessä mitä milloinkin näkee. Vilkut eivät heti toimineet, vaan lähtivät sitten parin kerran jälkeen toimintaan. Valotkin kävivät päällä, ja lopulta jäivät pysyvästi päälle. Lopulta tajusin kytkinten merkityksen. Rauno kertoi auton takaa, että toinen takasuuntalampuista oli kytkettynä päälle ja oli melko kuuma. Työnsin yhden nappulan alas ja valo sammui. Olin ilmeisesti oppinut kytkinten merkityksestä jotain.Kerroin vielä Raunolle, että autolla ajelisin aluksi erityisen hiljaa. Vaihtaminen ja vaihteisto on vaikea, ja minulta menisi sen oppimiseen melkoinen tovi. Lähdimme ajamaan läheiselle huoltamolle.

    Kerran matkalla minun piti pysäyttää vauhti lähes nollaan että sain lopulta sen jälkeen kolmosen ja nelosen pesään. Muutoin matka meni hyvin. Huoltoasemalle päästyäni pysäytin tankin viereen. Tankkasin hitaasti bensaa, sinne meni lopulta reilu 9 litraa. Laitoin perään vielä sitä hoitoainetta bensan sekaan. Sovin, että Rauno ajelisi noin 80km/h jotta minä tietäisin mitä vauhtia suunnilleen ajamme. Video while driving the SuggaNopeusmittari ei autossa toimi, mutta matkamittari näyttää toimivan. Lähdimme ajamaan kohti Raunon asuntoa. Matka sujui hyvin. Useat ohikulkijat hidastelivat kohdallani ja tuijottivat autoa erityisen pitkän tovin. Myöhemmin Rauno kertoi, että yksi rekka oli jäänyt perääni ajamaan ohitettuaan Raunon ensin reippaalla vauhdilla.

    Pysähdyimme huoltamolla ja kokeilin renkaita. Oikea takarengas oli selvästi kuumempi kuin muut. Molempien takarenkaiden keskustat olivat hiukan lämmenneet. Nousin autoon. Rauno viittelöi ja tuli kertomaan, että näyttäisi pakoputki lämmittävän sitä oikeaa takarengasta, sekun loppuu juuri sen renkaan eteen.

    Parkkeerasin auton Raunon pihaan. Kotiväkensä tuli ensin ihmettelemään autoa. Rauno laittoi kypärän päähänsä ja meni seisomaan takapenkkien eteen.

    Sitten pihaan kaartoi toinen Volvo, V40 malliltaan ja myös Epe ja poikansa tulivat ihmettelemään autoa.

    Soitin Mikelle. Hän ja kaksi kaveria lupasivat lähtee ajelulle.

    Kun ajoin sovitulle tapaamispaikalle rupesivat pojat nauramaan ja osoittelemaan autoani kohtaan kun tajusivat minut sieltä sisältä. Ajelimme läheiselle purilaispaikalle ja ostimme juotavaa. Vein pojat takaisin.

    Soitin Tiinalle. Oli juuri kyläilemässä. Lupasi kuitenkin tulla autoa kattoon, mikäli vien näytille. Ajelin Arabian suuntaan. Matka oli jokseenkin rasittava. En vieläkään hallitse vaihtamista normaaliin tyyliin, tai edes lähelle normaalia. Muutaman kerran jäin valoihin toistamiseen, kun en jonon hänniltä päässyt tarpeeksi nopeaan kiihdyttämään valoihin, jotka vaihtuivat automaattisesti jo takaisin punaisiksi. Minulle ei tööttäilty, mutta kerran minun etäisesti aiheuttamana toinen Volvo sai tööttäyksen naapuriltaan kun siirryin hänen edestään hiukan vasemmalle paljastaen kaistallani hiukan kyseenalaisesti parkkeeratun auton. Takana tuleva Volvo siirtyi hiukan sivuun, mutta hänen rinnallaan olikin jo toinen auto. Onneksi ei vakavampaa tapahtunut kuin tunteiden kuumeneminen. Ajoin perille ja parkkeerasin auton tienpieleen. Seba leikkas ruohoo. Menin pihalleen. Seban kanssa heti autoo kattomaan, soitin Tiinalle, joka oli ilmeisesti saunassa. Kattelimme autoa aikamme, kunnes Tiina tuli pyyhe kietaistuna ympärilleen saunasta autoa kattomaan. Naureskellen. Muut kaksi naista tulivat hetken kuluttua. Naapurista tuli kolme ihmistä autoa ihmettelemään. Naiset lähtivät takaisin saunaan, Seba ja lapset tulivat kyytiin ja ajoin korttelin ympäri. Aina vaihtaessa kuuluu enemmän tai vähemmän ääntä vaihteistosta. Hiukan hävettää, vaan kyllä se hissukseen paremmin rupee jo menemään. Kohta naiset olivat jo tulleet saunasta, ja juttelin heidän kanssaan vielä hetken ennen kuin lähdin paluumatkalle Raunon luo. Paluumatkan tein isoja teitä pitkin, jolloin säästyin punaisista valoista. Parkkeerasin auton Raunon pihaan, johon jätän sen yöksi. Lukitsin auton ja totesin, että auton molempiin vasemmanpuoleisiin oviin on eri avaimet. Aikanaan radiokäytössä siis kuskilla ja radiomiehillä on ollu eri avaimet.

    15.6.2003 Ajoin 164E autollani aamulla Raunon pihaan. Kerroin lähteväni kohta TP-21 autolla kaupunkiin. Rauno ja Eija lupasivat lähteä mukaan. Menimme autoon ja rupesin käynnistelemään sitä. Se hörähti toisella yrityksellä, muttei sitten käynnystynyt pitkään aikaan. Lopulta noin kolmen minuutin käynnistelemisen jälkeen se lähti hissukseen käyntiin. Menin avaamaan kattoluukun.

    Ajelimme ensin Tiinan luo viemään jatkojohdon ruohonleikkuriin. Pihassa olleet lapset katsoivat pitkään autoa ja sen menoa.

    Sitten Memmun luo. Siinä pihassa näkyi keulasta vuotavan jotain nestettä maahan. Neste tuli syyläristä. Se tuli sen ylivuotoletkusta. Auto oli hissukseen kallellaan oikealle. Pikkupojat tulivat leikkimään autolla ja kiipeilivät sen puskureissa. Rupes tihkuttamaan. Rauno kertoi, ettei matkasta kaupunkiin tällä autolla tule tänään mitään, koska pakokaasu saa hänen nuhaisen nenänsä oireilemaan liikaa.


    Päätimme, että Rauno ajaa 164E autolla talliin, jonne koitamme tätä autoa parkkeerata. Haimme toisen auton ja matka alkoi hissukseen. Kehä-I tiellä rinnalleni ajoi Volvo Duett, jonka kuljettaja näytti peukkua! Rauno kertoi myöhemmin, että auto oli hänenkin viereen ajanut ja sitten pyyhältänyt minun viereen. Duett jäi Kehältä poistuessaan vielä odottelemaan, että ajoin hänen ohitseen. Ajoimme uuden tallin suulle.

    Nousin autosta ja avasin kattoluukun. Rauno parkkeeras 164E auton lähelle ovea. Laitoin käsijarrun päälle ja otin kuvan katolta kattoluukusta, jossa näkyi 2.2 metrin korkeuteen asetettu puomi. Autoni näytti mahtuvan sen ali helpohkosti. Ainoastaan ala-asentoon laitettu antenni pyyhkäisi sitä kevyesti. Rauno jäi seisoskelemaan luukkuun ja minä lähdin hissukseen ajelemaan talliin. Tallissa oli muutamia ilmanvaihtoputkia vedetty vieläkin alemmaksi, mutta niihinkin antenni osui ainoastaan kevyesti. Muutama muu katosta ketjuilla roikkunut kyltti osui myös antenniin. Auto liikkui hiukan tahmeasti, käsijarru jäi ilmeisesti hiukan laahaamaan. Sain lopulta auton parkkeerattua haluamaani ruutuun. Otin avaimet pois ja jätin auton sinne. Pakokaasun haju oli voimakas. Syyläristä ei vuotanut enää mitään maahan.

    19.6.2003 Herättyäni aamulla ajoin 164E auton oven eteen ja pakkasin sinne ruokakassit, makuuvaatteet isoon jätesäkkiin ja kaksi matkalaukkua. Ajoin talliin jossa Suggani oli parkissa. Matkalaukku näytti ensisilmäyksellä mahtuvan takakonttiin, jonka pohjalla oli jotain hiiltynyttä pölyä. Ajattelin sovitella ison laukun ensin konttiin ja sen jälkeen makuuvaatteet ja muut roinat sisätiloihin. Otin koko lattiamaton takaa pois ja heitin pölyt tallin lattialle. Mittailin laukkua ja konttia käsin ja lopulta päätin yrittää nostaa noin 45kg:n painoista laukkuani takakonttiin. Otin sieltä ensin pois tavarat, jotka olivat tiellä. Matkalaukku ei liukunut muovimatolla oikeastaan ollenkaan. Sain sen lopulta sovitettua konttiin ja sinne näytti mahtuvan alkuperäisten roinien lisäksi myös ruokakassit ja lenkkarini. Laukun sovitteluun oli mennyt hiukan runsaasti aikaa joten nostin loput nopeasti matkalaukkuni sisälle.

    Ajoin Suggaa hiukan eteenpäin. Annoin auton liukua vapaalla. Se pysähtyi, mutta liukui sitten taaksepäin erityisen kevyesti. Jarrut eivät juuri nyt ainakaan laahanneet! Soitin Jarkolle. Jarkko oli töissä yläkerroksissa ja lupasi tulla kattomaan autoani seuraavalle parkkitasolle. Ajoin 164E autoni parkkiin ja tarkistin kaikkien ovien lukituksen. Sitten ajoin Suggan yläkertaan.

    Jarkko tuli paikalle. Hymyili leveästi ja totesi lähes suoraan, että tämmöisiksi autot pitäisikin rakentaa. Tutkimme autoa jonkun aikaa ja toivottelimme hyvät Juhannukset.

    Lähdin ajelemaan Arabian suuntaan. Matkalla linja-autosta minulle vilkutti pikkulapsi ja ilmeisesti äitinsä. Ambulanssin kuljettaja nosti peukkunsa pystyyn minulle. Liioittelematta voi sanoa, että lähes kaikkien ihmisten, jotka autoni huomasivat, katse viipyi siinä erityisen pitkään. Muutamaan otteeseen missasin vaihteen kolmoselle vaihtaessani ja siirryin sivuun muitten tieltä. Saavuin Arabian seudulle.

    Matkalaiseni hymyilivät reilun leveästi kun näkivät auton, jolla matkaisimme kohti Heinolaa. Selitin heille takapenkkien ominaisuudet sekä sen lattialla olevan punaisen vivun, johon ei ole syytä koskea. Tytöt asettuivat autoon naureskellen kypäriä kokeillen. Laura tokaisi penkille istuttuaan että "Wau, kattokaa miten hyvin mun jalat mahtuu tänne!" Jalkatilaa oli siis ainakin runsaasti. Pakkasimme kamansa autoon. Soitin Tiinalle ja kysyin mistä löytyisi lähin bensa-asema. Kommentoi että Käpylän suunnalla olis yksi. Ajoin kierrätyskeskuksen suuntaan ja tankkasin ST1 asemalla (lähes Pyhimyksen bensaa siis!). Siinä eikä viereisellä asemalla ei tarjoiltu punaista bensaa joten tankkasin vihreää 98 oktaanista ja laitoin koneenhoitoainetta perään. Sitten lähdimme nelostietä (E75?) pitkin kohti Heinolaa. Köröttelin semmoista 80 - 90km/h vauhtia moottoritiellä. Saavutimme hissukseen yhtä täysperävaunullista rekkaa joka ajeli edellämme. Asuntovaunua hinaava auto saavutti meidät, mutta jäi sitten taaksemme. Samoin yksi kellertävä 244 Volvo, jonka perässä oli joku outo laite, ilmeisesti ruohonleikkuri peräkärryssä.

    Juttelimme strutsi-ravintolasta, jonka näkisimme matkalla. Siellä tarjoillaan oikeaa strutsin lihaa. Noin 20min ajeltuamme mieleeni tupsahti ajatus, että olinkohan sittenkään pakannut aivan kaikki tavarat 164E autostani mukaan. Iso jätesäkki, jossa oli kaikki petivaatteeni puuttui! Kamojen vaihto aamulla autosta toiseen oli jäänyt hiukan kesken. Mietin tilannetta muutaman sekunnin ja lähestyvä liittymä sai minut toteamaan, että käydäämpäs kaupungissa vielä kerran.

    Hiukan nolona käänsin suunnan takaisin Hesan seutua. Olimme alle 30min kuluttua tallissa. Avasin 164E:n takaluukun ja nostin jätesäkin takapenkkiläisten riemuksi lattialle. Ajoimme läheiseen hampurilaisravintolaan ja parkkeerasimme auton sen pihaan. Syötyämme oli lakkanut tihhuuttamasta ja päätin avata kattoluukun. Laitoin sen siihen "puoliksi auki" asentoon ja kerroin Lauralle kuinka se sitten suljetaan jos rupeaa satelemaan.

    Ajelimme taas liikennevalojen kautta nelostielle. Muutaman kerran jälleen missailin vaihteen kiihdytyksessä ja siirryin sivuun nopeampien tieltä. Kesken matkaa Laura kiljaisi ja sanoi: "Hei tää tippu!". Takana katossa olevan lampun suojalasi oli tipahtanut takapenkkiläisten keskelle. Laura kiinnitti sen takaisin.

    Kun körrööttelimme taas semmoista 80km/h vauhtia kuului katolta ensin pieni raapaisu ja takaa sitten julmetun suuri pamaus. Kattoluukku pamahti kiinni kesken ajon! Pelästyin paukausta, mutta äänestä olin myös päättelevinäni, että luukun toinen kiinnytys olisi tippunut tielle. Niin ei onneksi käynyt vaan luukku oli säilynyt ehjänä. Tytöt laittoivat luukun kiinni ja juuri silloin rupesi satamaan. Sisällä oli erityisen kuuma. Otin lahkeet pois housuistani. Samoin fleece-liivin.

    Pysähdyimme tankkaamaan ennen Mäntsälää sijaitsevaan tuuli-juttuun. Bensaa meni noin 30 litraa. Nelli ja Laura pelasivat "lelun heittelyä" auton vieressä. Noin 30km päässä olisi se strutsi-ravintola ja strutseja pihalla. Matka sujui mukavasti ja kaikki sitten sen Tuuliharjan kohdalla käänsivät päänsä oikealle strutseja bongatakseen. Vaan pettymys oli suuri. Strutseista ei näkynyt sulkaakaan pihalla ja hirsivalmisteisen ravintolan katto oli notkollaan. Ravintola oli ilmeisesti palanut! Katossa oli suuri reikä ja se oli erityisen nokisen näköinen.

    Lahden ohitustien loppupuolella oli kyltti, jossa luki: Tie Heinolaan ruuhkainen, käytä vaihtoehtoista reittiä tie 140. Ryhmityin 140 tien suuntaan, mutta sinne kääntyvä kaista oli tukossa jo moottoritielle saakka. Päätin kuitenkin ajaa Heinolaan ohituskaistatietä pitkin. Noin 21km ennen Heinolaa jono pysähtyi. Ohituskaistojen kohdilla jonokuri pysyi melkoisen hyvin, ainoastan muutama idiootti ohitti koko jonon vapaata kaistaa pitkin. Myös takanani ollut kärryä vetelevä auto päätti minut myös muutaman ohituskaistan jälkeen ohittaa ja siirtyi eteeni jonossa. Poliiseja oli liikenteessä runsaasti. Yllättäen Vierumäen liittymän jälkeen jono katosi edestäni ja ajelin loppumatkan taas täysillä (80km/h)! Poistun CityMarketin kohdalla Heinolaan. Eka auto joka tuli vastaan, oli rekkariltaan SUV-90. XC-90 Volvo, musta. En saanut siitä valokuvaa. Yhden rekkarikuvan, tosin tosi huonolaatuisen, olin saanut matkalla napattua.

    Ajoimme keskustaan ja parkkeerasin torin laitaan. Ovet ovat hiukan haasteelliset, sillä etuovet lukittuvat eri suuntaan kuin takaovet. Kävelimme ensin paikalliseen kirpputorikauppaan. Sieltä tytöt ehdottivat minulle pientä maastopuvun takkia autooni sopivana varusteena. Kaupassa tapasin yllättäen entisen koulukaverini os. Pekkala. Hän asui nykyään Heinolassa. Kannoimme kauppakassit auton viereen ja ryhdyin pakkailemaan. Siirsin kaikki muovipullot takakonttiin, jonka jälkeen muovikassit oli helpompi sijoitella takapenkkiläisten iloksi. Kermaviilipurkista ja basilikasta pyysin pitämään erityisen hyvää huolta. Bensatankki näytti vielä reilua puolta, joten päätin ajella mökille ilman tankkausta. Juuri mökkitielle kääntyessämme takanamme ajelevakin halusi sinne kääntyä. Käännyin ensin, mutta päästin hänet sitten 100m:n sisällä ohi. Mökkitietä ei voinut kovin kovaa vauhtia ajella, koskapa auto poukkoili melkoisesti. Tiellä on yksi paikka, jossa perinteisesti on auto hypännyt kun siihen ajaa reippaasti. Laura muisteli kerran lyöneensä pään kattoon kyseisessä kohdassa. Ajoin siihen erityisen hiljaa ja nytkytin menoa kaasulla samassa kohdassa, missä normaalisti auto hyppää. Kerran melkeen käännyin väärälle tielle, mutta tytöt korjasivat. Parkkeerasin auto siten, että Tiinan auto mahtuisi autoni viereen.

    Tyhjentelin auton kamat illalla. Menin ottamaan autosta muutaman kuvan, kun kuulin auton tulevan. Tiina näki minut autoani kuvailemassa ja päätti parkkeerata autonsa siihen autoni taakse poikittain, kun ei ilmeisesti heti hokannut, että autonsa mahtuisi omani viereen. No totesi hetimmiten autosta noustuaan, että olishan se siihen mahtunut.

    20.6.2003 Yöllä oli sadellut vettä ja aamulla tihhuutti myös. Laura kiipesi takapenkille ja kiljaisi, että hänen penkkinsä on märkä! Vettä oli tippunut sisään kattoluukun saumasta. Kuivattelimme penkkiä vanhoihin nenäliinoihin. Tiina istui eteen ja näytin miten lasinpyyhkijä toimii. Naurunsa oli lähinnä hillittömän ja hysteerisen välimailla ja juuri tuolla hetkellä pyyhkijöiden merkitys muuttui vähäistäkin pienemmäksi koskapa Tiina ei olisi nähnyt ilon kyynelten läpi edes avonaisesta ikkunasta selvästi ulos!

    Lähdimme sitten kohti Heinolaa. Kolme lasta takana ja kaksi aikuista edessä. Auto lähti hyvin liikkeelle. Muutaman metrin ajomatkan jälkeen ikkunoista ei oikein nähnyt ulos sillä sisällä ollut kosteus alkoi tiivistyä laseihin. Kuivailimme ikkunoita nenäliinoihin. Ikkunoita joutui kuivailemaan muutamia kertoja ennen kuin ne alkoivat pysyä kirkkaina. Pääsimme pikkutieltä isolle. Auto hiipui selvästi ylämäissä. Se ei ollut ilmeisesti vielä lämmennyt tarpeeksi. Kun käännyin Heinolan keskustan suuntaan niin Heinoska kaupan edessä ohjaustehostin menetti yllättäen tehonsa. Laturin valokin paloi. Moottori oli siis ilmeisesti sammunut. Rullasin tyhjäkäynnillä muutaman sataa metriä ja pysäytin. Käynnistin auton. Laitoin käsikaasulla hiukan kaasua ja jatkoin matkaa. Parkkeerasimme torin laitamille Tiimarin nurkalle.

    Tiimarista ostin yhden maton takapenkkien eteen lattialle. Myyjä sanoi, että samalla hinnalla saan niitä kaksi. Tiimarista palattuamme tein kankean U-käännöksen ja ajoimme Lidliin shoppailemaan. Sieltä sitten tankkaamaan ST1 asemalle Heinoskan eteen. Ajoin ensin tankille siten, että tankki jäi auton oikealle puolelle. Menin ulos ja totesin, ettei letku ollut rullaavaa tyyliä eikä se ylettynyt tankkini suulle. Käänsin auton ja tankkasin. Viereistä autoa tankkaava mies tuijotti autoani noin 3 min putkeen. Siirsin auton kaupan parkkipaikalle odottelemaan viimehetken shoppailijoita, jotka kävivät hakemassa grillihiiliä. Samaan aikaan kun grillihiilet alkoivat lähestyä autoa, muutama mies käveli autoani kohti. Menin avaamaan takakontin grillihiilille. Jutustelin miesten kanssa noin 5min samalla kuin kyytiläiset odottelivat jo kuumeisesti autossa mökillepaluumatkan alkua. Paluumatka sujui kommelluksitta ja koneessa tuntui jo olevan puhtia hiukan enemmän.

    Illemmalla kävin ruuvailemassa kattoluukkua tiukemmalle koska kattoluukun tiiviste oli selvästikkin hiukan väsynyt. Kattoluukku sinäänsä on hiukan ruostunut ja yhdestä kohdasta selvästi hoidon tarpeessa. Asettelin pahvinpalaakin siihen penkin päälle, mutten sitä sitten sinne kuitenkaan jättänyt. Lukitsin ovet ja jätin auton sateeseen.

    21.3.2003 Lähdimme Juhannuspäiväajelulle Heinolan keskustaan. Auto käynnistyi hyvin. Takapenkkiläiset eivät valittaneet vedestä. Ajelin alkumatkaa hissukseen. Pysähdyin tienviereen pienen hakkuuaukion viereen. Peruutin hiukan ja nousin kalliolle ja sen kautta taas tielle. Oksat vaan rutisivat pyörien alla. Muutaman sadan metrin päässä tuntui, ettei kone vedä aivan täydellä voimalla. Pysäytin auton keskelle tietä. Kone tuntui käyvän vajaalla pyttymäärällä. Vedin käsikaasua päälle hiukan ja menin ulos kuuntelemaan koneen käyntiä. Kerroin porukoille, että haluaisin koneen käyvän kunnolla ennen kuin ajamme noin 10km matkan Heinolan keskustaan. Menin takaisin auton sisälle ja kaasuttelin konetta. Kone kävi edelleen vajaalla. Kaasuttelin ja jätin tyhjäkäynnille. Hiukan huolestuttavalta näyttää. Sitten kone vaan rupesi taas käymään erittäin tasaisesti kaikilla pytyillä. Noin 30 sekunnin kuluttua lähdimme jatkamaan matkaa. Hiukan ennen Heinolaa kone pätki taas hiukan. Ajoimme kohti toria. Vastaan tuli joku neliveto pick-uppi. Tiina kommentoi vierestä: "Toikin luulee, että sillä on muka joku hieno jeeppi!"

    Parkkeerasimme torin reunaan parkkipaikalle. Ennen kuin kukaan oli ehtinyt autosta ulos, oli autoa kohti kävelemässä muutama ilmeisesti vielä aattoillan tunnelmissa oleva mies hissukseen. Matkustajani poistuivat jäätelölle. Pelkääjän puolen ovea piti auki mies, joka kertoi, että tässä autossahan on hänen nimikirjaimensa. Sovin, että menen ulos juttelemaan miehen kanssa. Astuin ulos. Auton ympärillä oli neljä ihmistä. T.P. niminen henkilö oli ollut Göteborgin tehtailla Pyhimys-Volvoja kasailemassa joskus aikoinaan. Katselimme autoa hetken, ja menin ostamaan jäätelön. Kun tulin takaisin oli paikalle ajanut tuo äskeinen pick-up mies. Hän jäi autoonsa jutustelemaan muun porukan kanssa. Paikalle tuli muutama muu henkilö (mies). Yksi nainenkin käveli paikalle autoa tutkimaan. Hänen veljensä oli aikoinaan ollut Mikkelissä armeijalla töissä "tämmöisten autojen kimpussa". Yksi moottoripyöräilijäkin oli saapunut paikalle. Nelli tuli sanomaan, että nyt lähetään. Toivottelin kaikille hyvää Juhannusta ja lähdimme ajelemaan rantaan.

    Eka valitsemamme reitti ei ihan vienyt meitä rantaan saakka, joten tein U-käännöksen ja seuraavasta pääsimme rantaan saakka. Parkkeerasin auton kahden terassin välimaastoon rantaan. Matkustajat lähtivät satamakuppilaan tilaamaan makeaa ja itse jäin auton vierelle juttelemaan paikalle kerääntyneiden ihmisten kanssa. Ihmisiä tuli ja meni, arviolta vietin auton vieressä noin 30 minuuttia sitä ihmettelevien ihmisten seassa. Erään seurueen nainen pisti kypärän päähänsä ja rupesi poseeraamaan autoni vieressä omalle seurueelleen, josta eräs otti hänestä kuvan. Niin minäkin. Paikallinen laivakin saapui paikalle ja hetken kuluttua laivan henkilökuntaa oli laivan vieressä kolme kappaletta. Yksi paikalla seisoskellut mies kertoi, että Heinolassa on myynnissä Bertonen vm 1988 Volvo, ilmeisesti 780. Se on vastapäätä Nesteen huoltoasemaan Heinolan KK:n lähellä. Yhdellä laivan henkilöistä oli ollut 244 Volvo aikoinaan. Se oli ollut melkoinen peli sekin kulkemaan, kertoi. Menin välillä istumaan seurueeni pöytään, mutta taas auton ympärille kerääntyi uusia kasvoja ja menin heidän kanssaan jutustelemaan. Pöydässä raaputimme yhden ristikko-arvan, josta saimme rahamme takaisin, eli 5€ voiton.

    Seuraavaksi suuntasin kohti torin R-Kioskia jossa voisimme vaihtaa tuon voittoisan arvan toiseksi. Nelli valitsi tilalle arvan, jossa yksi sana oli "BAARI". Sitten lähdimme ajamaan kohti mökkiä.

    Tiina tokaisi, että mikäli haluaisimme vielä saada lisää tuijotuksia, niin voisimme ajella Heinola KK:n läpi. Sehän minulle sopisi, sillä siellähän se 780 on parkissa. Ajelimme aina liikenneympyrään saakka, josta koukkasimme isolle tielle ja siinähän se auto oli tienvarressa parkissa ruottalaisissa rekkareissa. Otin siitä kuvan.

    Lähdimme taas kohti mökkiä. 140 tieltä poistuessamme näin tienposkessa pölykapselin, jonka kävin tarkistamassa. Oli joku halpa tarvikekapseli. Otin siinä muutaman kuvan takapenkkiläisistä ja autosta. Paluumatkalla poikkesimme vielä menomatkan metsäaukion kalliolla ainoastaan siksi, että pystyin tiellä näkemään omat puskasta paluujälkeni, joita oli hyvä seurata takaisin ylös. Parkkeerasin mökin pihaan ja Laura laittoi kattoluukun kiinni.

    22.6.2003 Lähdimme ajelemaan kohti Heinolaa. Takapenkki oli melkoisen kuiva. Tiina antoi kaksi muovikassia, toisessa oli tyhjiä pulloja, toisessa roskia. Laitoin roskakassin roikkumaan takakoukkuun. Tiina toi kassin tullessaan auton sisälle. Roskakorille olisi sen verran pitkä matka, että kassi kuulemma tippuisi koukusta. Nostin kassin lopulta takakonttiin pullokassin viereen. Ajelimme kohti roskista. Kun käännyin asfalttitieltä roskis-tielle, sammui auto. Käynnistin sen uudestaan. Tiina ilmottautui vapaaehtoiseksi viemään roskat, mutta minä totesin, että haluan käydä ulkona kuuntelemassa autoni ääntä. Vedin käsikaasua hiukan päälle ja vein roskat. Auto kävi taas hiukan vajaalla. Lähdimme jatkamaan matkaa. Päästin matkalla yhden auton ohi. Missailin vaihteita tänään hiukan enemmän kuin eilen. Emme olleetkaan menossa Heinolan keskustaan vaan Heinola KK oli suuntamme. Ajoimme Siwan ohi ja pysähdyimme K-kaupan eteen.

    Matkustajat lähtivät ostoksille, itse jäin auton viereen, johon oli jo kokoontunut muutama ihminen autoani ihmettelemään. Yksi ihmettelijöistä otti autostani kuvan ja kertoi kuskina olevalle, ilmeisesti vaimolleen, että tästä autosta löytyy juttua internetissä.

    Ostokset tehtyämme ajoimme viereisen ladon parkkipaikalle, jossa oli se Volvo 780 parkissa. Otin siitä muutaman kuvan. Kun lähdin siitä linja-autopysäkiltä ajamaan, niin kaukaa tuli yksi Ford Transit. Ajattelin ehtiväni sen eteen, vaan kun aloin kaasuttamaan kakkosella, niin auto nytkähti melkoisesti ja tuntui hetkeksi sammuvan. Moottori pysyi kuitenkin käynnissä ja jäin siihen tien viereen odottamaan että reitti oli selvä. Sitten ajelin hissukseen kakkosella mäen päälle ja vaihdoin kolmoselle, jolla silläkin ajelin hiukan pitempään kuin normaalisti. Olin hiukan terävämpänä kuuntelemaan moottorin ääntä, mutta loppumatka tuntui taas menevän paremmin. Muutaman vaihteen taas missasin paluumatkallakin. Konekin taisi sammua kerran kun jätin sen suoraan neloselta tyhjäkäynnille ja käännyin mökkitielle. Jätin auton parkkiin ja ajattelin huomenissa lähteväni kohti pääkaupunkiseutua sillä ajelemaan. Huomiseksi on toisaalta luvattu aurinkoista keliä ja noin 14-20C lämpötilaa, joten lähtöni saattaa jäädä illemmalle.

    Illalla Laura kertoi että huomenna on autoni ristiäiset. Hän antaa autolle uuden nimen. Sen nimi tulee olemaan "Koppimopo-Levänen". Laura mainitsi saman myös illemmalla äidilleen.

    23.6.2003 Pakkailin autoni aamulla paluumatkaa varten. Suunnitelmissani on ajaa tänään Heinolan seudulta takaisin Hesan seudulle. Kamat pakattuani ja kattoluukun aukaistuani lähdin ajalemaan Heinolan toria kohden. Muut lähtivät toisella autolla koskapa minä matkaan torilta toiseen suuntaan ja he palaavat mökille. He jäivät vielä mökille kun minä lähdin matkaan. Noin 10 minuutin kuluttua he saavuttivat minut. Matka sujui hyvin. Kun käännyin 140 tielle huomasin, että muitten auto ei enää seurannut omaani. Arvelin heidän oikaisseen Heinola KK:n kautta. Yritin löytää Volvo 780 auton myyjän puhelinnumeroa, mutten sitä sen ladon seinässä nähnyt. Siinä oli ilmoitus jostain rantatontista tms. muusta muttei autoista. Seuraavassa sivutien risteyksessä muut tulivat juuri ja juuri eteeni, eli heidän oikaisunsa oli ollut hiukan nopeampi kuin oma päätietä kulkeva reittini. Saavuin keskustaan. Torin reunalla ei ollut yhtään vapaata parkkiruutua. Jäin siihen odottelemaan. Ihmisiä alkoi kääntyä suuntaani torilla. Pian autoni läheltä vapautuikin parkkiruutu ja ajelin siihen parkkiin kahden auton väliin. Muutama torilla seissyt seurasi erityisen tarkasti kuinka autoni osuu parkkiruutuun. Hyvinhän se siihen osui. Laittelin ovia lukkoon. Muutama mies oli jo autoni vieressä. Nousin pois autosta ja juttelin heidän kanssaan hetken. Menin ostamaan jäätelöä. Kävelin torikauppiaiden kirpputorilla. Lähellä autoani ollut myyjä kysyi mistä olen tommosen auton saanut. Kun istuimme porukalla arpaa raaputtamassa autoni ympärillä pysähteli jatkuvasti uteliaita ihmisiä.

    Hyvästelin muut ja lähdin kohti muutaman kadun päässä olevaa kirpparimyymälää, jonka ohi olimme ajelleet autollani muutama päivä sitten. Paikan edessä oli yksi parkkiruutu. Hiljensin vauhtiani kääntyäkseni vastaantulevan kaistan yli parkkiruutuun. Auton moottori rupesi pätkimään. Vedin käsijarrun päälle ja keskityin pitämään autoa käynnissä vilkku vasempaan mutta käsijarru päällä keskellä kaistaa. Olin siinä noin kaksi minuuttia. Sain lopulta auton ajettua ruutuun vaikka kone tuntui taas käyvän vajaalla. Oikea etupyörä nojasi katukiveykseen. Kaasuttelin, mutta kone vaan kävi epätasaisesti. Minulla olisi vielä reilut 150 km ajomatkaa tänään... hiukan arvelutti. Koska mikään ei tuntunut auttavan, niin sammutin pätkivän koneen ja menin kirppiskauppaan. Ostin sieltä termospullon autoon. Kävelin muutama vaihtoehto jatkotoimenpiteistä autolleni. Laitoin termospullon takapenkille ja istuin autoon. Virta-avain paikoilleen ja käynnistys. . . Auto kävi kuin uutena! Kone oli siis kokenut "ihmeparannuksen". Ei pätkinyt enää ollenkaan! Suuntasin kohti ST1 huoltoasemaa ja tankkasin tankin täyteen. En laittanut lisäainetta 97+ bensaan. Lähdin kohti Helsinkiä. Suunnittelin meneväni Heinolan ohitustien kahvilaan, mutta sitten tajusin olevani jo sen ohi enkä halunnut mennä "väärään suuntaan" joten lähdin ajelemaan kohti Helsinkiä Prisman liittymästä. Körrööttelin hissukseen (n. 80km/h vauhtia) ja päästelin aina ohituskaistan kohdalla hidastellen muita takaani ohi niin paljon kuin vain voin.

    Sitten tuli sopiva lepopaikka ja menin sinne parkkiin soittaakseni muutaman puhelun. Avasin etuoven jotta saisin hiukan raitista ja viileää ilmaa sisään. Kattoluukku oli vieläkin auki, mutta lämmityslaite on erityisen tehokas. Siinä soitellessani viereeni käveli nahkapuvussa mies. Sitten toinen. Huikkasin hänelle "Terve". Hän siihen että "hello!". Puhelusta ei tullut mitään koskapa minulle ei vastattu. Juttelin miehelle. Hän ja kaverinsa olivat Itävallasta saapuneet Suomeen pyöräilemään. Valittelivat hiukan kelien vilpoisuutta ja sadetta. Olivat olleet jossain moottoripyöräilijöiden kokoontumisessa mitä ilmeisimmin Heinolan pohjoispuolella. He kyselivät autosta samoin kuin pari muuta autokuntaa, jotka kävivät siinä autoani tuijottelemassa. Otin heistä auton vieressä kuvan ja hetimmiten sen jälkeen he tulivat molemmat oman kameransa kanssa autoani kuvaamaan. Annoin heille tämän kotisivuni osoitteen ja pyysin katsomaan sieltä joskus kuvia.

    Lähdin jatkamaan matkaa. Hiukan ennen Strutsiravintolaa sain kiinni Peugeot henkilöauton. Se ajoi erityisen hiljaa (60-70km/h?... nopeusmittarini ei oikein toimi) ja melkoisen epävarman oloisesti. Takaa tuli kokoajan melkoisesti autoja, joten en oikein helposti olisi sen ohi päässyt. Päätin siis jäädä sen taakse, selvästi taakse. Jätin autoon noin 50m - 70m väliä ja körrööttelin sen takana. Suorilla sain sitä aina kiinni ja minusta tuntui, että se hidasti suoralla nopeuttaan. ylämäen alussa taas se tuntui kiihdyttävän vauhtiaan ja minä jäin siitä selvästi. Toki tuo saattoi hyvin johtua myös minun oman autoni moottorin ominaisuuksista tasaisella kaasulla ajettuna. Lopulta Tuuliharjan kohdalla poistuin sen takaa huoltoasemalle. Parkkeerasin linja-autoille tarkoitettuun ruutuun talon eteen ja kävin pömpelissä. Tulin noin 2 min kuluttua takaisin ja yritin jälleen soittaa, vaan minulle ei vastattu. Lähdin jatkamaan matkaa. Päästin muutaman auton ohitseni jo aseman pihassa ja yhden vielä kiihdytyskaistalla.

    Edessä näkyi uhkaava sadepilvi. Sitten alkoi ripsiä hiukan. Kattoluukku oli edelleen auki. Laskeskelin, ettei seuraavalle taukopaikalle olisi pitkäkään matka, joten en ajatellu pysähtyväni pelkästään kattoluukkua sulkemaan ennen sitä. Seuraavaksi pysähdyin Taukotuuli-aseman parkkipaikalle noin 6km noista ekoista ropsahduksista kattoluukun sulkemaan. Parkkipaikalla oli myös ilmeisesti Puolalainen tai jostain sieltä päin kotoisin oleva linja-auto, jossa kyydissä oli teini-ikäisiä retkiläisiä sapuskalla. Heillä oli autossaan omat eväät, koskapa he söivät niitä siellä parkkipaikan reunuksella istuen eivätkä läheisessä ravintolassa/baarissa. Kiersin auton ympäri ja lähdin jatkamaan matkaa. Ajelin kehä-I tietä kehä-II tielle. Matkalta soitin Markulle ja kysyin, kiinnostaisiko keikka Tapiolaan Toroon syömään kunnon pihviä. Lupasin noutaa hänet hetken kuluttua. Suunnittelin purkavani kamat kämpilleni ja käyväni sitten Toron jälkeen tallissa vaihtamassa auton 164E autooni. Kattoluukun sulkemisen jälkeen oli auton sisälämpötila noussut hiukan. Viereeni virittämäni mökkilämpömittari näytti lattialämpötilaksi 39.2C ja pelkääjän penkin selkänojan yläkohdan lämpötilaksi 34C! Kieltämättä jalkojani hiukan lämmitti!

    Pysähdyin JET-huoltoasemalle tankkaamaan. Vajaat 42 litraa tankkiin meni. Katsoin myöhemmin illalla karttaohjelmalla etäisyyden ja se näytti kyseisen määrän kuluneen noin 156 kilometrin aikana. Eli autoni kuluttaa noin 27 litraa/100km.

    Parkkeerasin auton porraskäytäväni eteen. Kun kantelin kamojani, tuli eräs naapurini pihalla siihen juttelemaan autostani. Päivitteli bensankulutusta.

    Rappukäytävässä tapasin naapurini, joka kertoi autoni muistuttavan selvästi Ruotsalaista taksia sieltä 1950 luvulta. Hän oli kuulemma ajellut takseja Ruotsissa aikoinaan useita vuosia. Hänellä oli ollut "kymmeniä Volvoja" itsellään.

    Ajelin Toroon. Matkalta soitin Jukalle ja pyysin heitä liittymään seuraamme. Annoin Jukalle aikaa miettiä kunnes saan auton Toron parkkipaikalle. Jukka oli syönyt jo päivällä joten Toron keikka ei kiinnostanut, mutta hän kutsui meidät kahville kun olemme Torossa ensin syöneet.

    Jälkiruokajäätelötikut käsissään Markku kysyi, voiko hän tulla autooni jäätelön kanssa. Sehän sopi. Ajoimme Jukan parkkipaikalle. Soitin siitä Jukalle ja kysyin mihin auton oikein voi sitten jättää parkkiin. Jukka sanoi, että aja siihen kalliolle vaan. Minähän ajoin sen juuri siihen. Jukka hymyili parvekkeeltaan kännykkä kädessä kun kävelimme sisään. Sisällä hän kertoi, että eräs jalankulkija oli pysähtynyt ja jähmettynyt paikoilleen kun oli auton nähnyt kiipeävän siihen hiukan maastosta kohoavalle kalliolle. Auto näkyi melkein parvekkeeltaan.

    Jukka tuli alas katsomaan kun lähdimme autolla pihastaan. Suunnitelmani oli ajaa talliin vaihtamaan 164E autoni ja jättää tämä TP-21 talliin. Noin 300 metrin ajon jälkeen muistin, että 164E auton avaimet ovat edelleen siellä laukussa, johon ne laitoin mökkeilyn ekana päivänä kun taskujani kevensin. Joten autojen vaihto ei oikein onnistunutkaan, ja muutin suunnaksi parkkipaikkani sen tallin sijaan. Parkkeerasin auton ruutuun. Minun piti mennä kerran ulos katsomaan miten kohdallaan auto oli. Ja olihan se. Se mahtui ruutuun hyvin.

    Kun otin tavaroita pois taskuistani havaitsin, että lähellä lämmityslaitetta housuni taskussa ollut kännykkä ja sen akkuun liimaamani peili oli hiukan liukunut pois paikoiltaan. Tuo liima on vahvaa, mutta ilmeisesti lämmössä sekin oli löystynyt. Illalla pohdiskelin myös auton katsastusta ja suunnittelin soittavani Ekille aiheesta. Ajatuksen tuohon sain kirjeestä, jonka olin saanut lomani aikana vakuutusyhtiöltäni. Siinä kerrottiin seuraavaa: Auton TP-21 seisonta-ajat on merkattu seuraavasti:

    18.03.2002 - 18.11.2002 sekä 25.11.2002 - 13.06.2003. Sitten pohdiskelin sitä lisää... ja tarkistin sivuilta totuuden... Nyt taitaa olla niin, että olen ajellut hiukan vastoin parempaa tietoani autollani. Vaan sitten tarkistin tämän tarinan ja autohan on katsastettu 19.11.2002. Joten seuraavan kerran se pitää katsastaa aikaisintaan 1.10.2003. Kaikki on siis kunnossa, vaan en tosiaankaan tuota ollut tarkistanut kun pidin asian selvänä. Ja niinhan se sitten olikin... Huh huh.

    Termospullo oli melkoisen likainen sisältä. Sen voisin hakea sisälle pesuun... Kävin hakemassa sen illalla ja laitoin pesuun.

    24.6.2003 Kävelin aurinkoisena aamuna parkkipaikalle. Kyllä Sugga erottuu muista autoista selvästi parkkipaikalla. Päivän kuvat ovat täällä.

    Aamuruuhka ok. Muutaman kerran missasin vaihteen, mutten aiheuttanut normaalia enempää harmia muille. Selvää kuitenkin on, etten pysy normalin liikenteen vauhdissa vaan kiireiseen aamuruuhkaan verrattuna olen lievä hidaste liikenteessä. Työpaikan parkkipaikalla ulkona oli XC-90 parkissa. Ajoin autoni sen viereen ja nappasin kuvan.

    Kun etsin parkkipaikkaa, löysin kadunvarresta vapaan tilan. Pysäytin auton kaistalle sen viereen ja kävin ulkona vertailemassa kuinka hyvin autoni siihen mahtuu. Hyvinhän se mahtuu, noin 3m on yhteensä tyhjää tilaa autoni pituuteen tuossa paikassa. Eka peruutus meni hiukan pieleen, auto jäi noin 40cm kadunreunuksesta kaistalle. Viereeni oli tullut mies, joka viittelöi ekan yrityksen aikana auton ulkopuolella. Hän halusi auttaa minua parkkeeraamaan. Sanoin hänelle, että tais jäädä hiukan kauas reunuksesta. Menin takaisin ja otin homman uusiksi. Vastapäisen talon hopeanvärisestä ikkunasta näin hyvin kuinka kaukana takana oleva auto oli omastani. Nyt parkkeeraaminen meni kerralla kunnolla. Kun nousin autosta pois, käveli Arttu tien toisellapuolen. Moikkasin ja hän hymyili takaisin. Juttelin miehen kanssa vielä tovin ja menin töihin.

    Kun lähdimme ruokailemaan niin vinkkasin auton suuntaan työkavereille. Hymyilivät ja totesivat, että kyllähän tuon varmasti liikenteessä huomaa! Arttu kysyi töissä että mistäs oon moisen saanut.

    Mol soitteli, vihjasin yrittäväni käydä heillä kylässä joskus lähipäivinä.

    Kun lähdin iltapäivällä töistä niin havaitsin takapenkillä takakattolampun lasin tipahtaneen taas. Laitoin sen kiinni ennen kuin lähdin ajelemaan töistä pois. Auto käynnistyi hyvin. Päätin lähteä kaupunkiin ajelulle. Ajoin ensin Kauppatorille parkkiin. kaupunkiin, kuvailin, Kaivopuisto, parkkikiekko, rouva parkkeeraa, tytöt ohittaa, V70 kuskin kommentit... anteeksi .. leppoisaa ajelua.. mene vaan... talliin 23 saakka, Raunolle, 164E auton kattoluukku, kuvista kierteet

    25.6.2003 Sovin Ninnin kanssa, että lähdemme ajelulle huomenna. Kertoi ottavansa Annin mukaan.
    26.6.2003 Päivällä laitoin viestin. Rupes sataan. Palataan. 17:00 ok.

    Eki soitti kun olin alle kilsan päässä Ninnin parkkipaikalta. Lupasin soittaa hälle parkkeerattuani auton. Niin soitinkin. Hänen naapurinsa on saanut 264 auton jo melkein katsastuskuntoon. 1200€ olis auton hinta nyt kilvettömänä. Muutaman hitsailun Eki joutuisi tekemään sekä sen laiton kilpiin. 1400€ olis hinta, jolla minä auton saisin. Pyysin ottamaan muutaman digi-kuvan autosta ja laittamaan ne mulle. Kertoi, että maalipinta on kauhtunut. Ei suuria ruostevaurioita maalissa. Jarrut oli kuulemma laitettu, jotain sorvattukin. Uusi pakoputki. Paljon on siis uutta, sano. Pyysi käymään ohiajaessani siellä autoa kattomassa naapurin pihassa.

    Kävelin Ninnin ovelle. Oven takaa soitin ovikelloa. Sitten muutaman kerran lisää. Sitten soitin kännykkäänsä. Olin noin 5min etuajassa. Vastasi ja kertoi, että ollaan jo kotona. Ihmettelin mikseivät tulleet sitten ovea avaamaan, johon tokaisi, että joo, ollaan kodin parkkipaikalla :-) Ninni ei ollu vielä nähny autoo vaikkakin käveli sen läheltä, oli niin hyvin lehtipuiden ja pensaiden takana piilossa. Tiina lähti mukaan sitä kattomaan. Onx se toi? kysyi Ninni ja naamansa venähti hymyyn. Mutisi jotain että ei kai mun tolla pidä lähtee ajelemaan... Halusi mennä taakse piiloon ja nousta autoon siten, ettei kukaan näe. Lopulta stui etupenkille ja siihen kävi matalaksi. Ettei kaverit näe matkalla. Mentiin Annin suuntaan. Ekat 50m antoi ohjeita penkin pohjalta, sitten suostui nousemaan istumaan kommentein "no nyt ei varmaan enää ketään kaveria oo näkyvillä". Saavuimme Annin pihaan. Hänen kanssaan pihalle saapuivat vanhempansa ja pikkusisko. Mikä tää on? Eix siin oo turvavöitä?!!! Sehän on hirveen vaarallista! olivat muutamat kommenteistaan. Arvelin tuovani tytöt kotiin noin 20:30 mennessä salkkareiden alkuun siis. Opetin tytöille kattoluukun käytön. Annoin heille Heinolasta ostamani punaisen maton siihen lattialle laitettavaksi. Lähdimme ajelemaan. Takapenkkiläiset kikattelivat herkeämättä. Kuikuilivat ulos kavereitensa pelossa.

    Muutaman kerran jälleen missailin vaihteita ja rusauttelin rattaita. Ajoimme ensin satamaan Palacen eteen. Anni kysyi että mahtuuko tää normaaliin parkkiruutuun. Sanoin, että kyllä kokonsa puolesta, mutta että koska etupyörät kääntyvät huonommin tavalliseen henkilöautoon verrattuna (kääntösäde) niin se hiukan hankaloittaa ruutuun menemistä joissain tilanteissa. Tytöt sovittelivat takapenkillä kypäriä päähänsä ennen kuvauksia. Ninni ei suostunut nousemaan suoraksi kattoluukussa, kurkki varovasti ja pelkäsi, että joku hänet siinä näkee.
    Sitten ajeltiin siihen Ursula kahvilan eteen parkkipaikalle Kaivopuistossa. Laittelin autoa parkkiin muutaman kerran peruuttaen ja kävin ulkona vielä varmistamassa kuinka pitkä matka oli takana oleviin kiviin. Eteeni oli ilmestynyt Volvo, joka mitä ilmeisemmin halusi tulla viereeni parkkiin. Vinkkasin sisältä kuskille, että aja siihen vaan. Hän tuli viereeni ja nousi autostaan pois. Itte istuskelin autossa ja avasin oven. Hän siinä seisoskellessaan kyselemään, että mistäs minä tommosen Volvon olen löytänyt. Kysyi vielä, että mimmonen kone siinä on. Näytin, että tämmönen. Juteltuamme muutaman minuutin kysyin, että ovatkohan ne tässä kovinkin tarkkoja noista parkkikiekoista. Hän ei ollut laittanut kiekkoaan ja meni hissukseen sitä laittamaan. Minulla ei ole vieläkään parkkikiekkoa, tokaisin hänelle. Otin yhden kuvan tytöistä auton vieressä samalla kun naapuri laitteli kiekkoa paikoilleen. Mies näytti jotenkin tutulta. Ninni naureskeli suojatietä ylittäessämme, että sehän näytti aivan siltä Harry Potter-elokuvassa olleelta pahalta Potterin otto-isältä! Heissä kieltämättä on yhteisiä piirteitä, tokaisin hymyillen. Menimme Ursulaan välipalalle. Vältyimme lokeilta ja sitten viereiseen jäätelökiskaan jäzkeille. Siinä jonossa näin kuinka muutamia ihmisiä parveili autoni ympärillä. Ninni siihen, että mennään kohta jätskit kourassa sinne auton viereen mekin. Kun jätskit oli sitten kourissa, ei auton ympärillä ollut enää ketään. Ninni osti kohta toisen jätskin koskapa eka oli hilppassu kaiteen yli muurahaisille muutaman nuolaisun jälkeen. Myöhemmissä keskusteluissa kävi selvästi ilmi, että tuo hilppasu oli vain ja ainoastaan johtunut sen myyjätär-pimun ammattitaidottomuudesta! (:-) Kävelimme laiturille, jossa heittelimme tötterön muruja Joutsenen poikasille.

    Jädet syötyämme lähdimme körööttelemään pois. Rannassa on ilmeisesti jotkut venemessut, koska viimeinen pätkä tietä oli suljettu yleiseltä liikenteeltä. Ohitimme yhdet rullaluistelijatytöt kolme kertaa matkallamme Hietsun kirppiksen suuntaan. Ninni sano matkalla, että aina pysähdytään suojatielle ja sen päälle, eikä eteen. Kieltämättä siltä se näyttää, koska auton keula on korkealla. Muutamalla kerralla kyllä olin melkoisen lähellä suojatietä, mutta uskoisin, että tuo auton keulan muoto sekä matkustamon korkeus myös tuovat osansa tuohon havaintoon.

    Ajelimme kaupungin läpi Mannerheimintietä Pitäjänmäen suuntaan. Liikennevaloissa Mannerheimintiellä ihmiset tuijottivat autoa normaalisti. Tytöt innostuivat laulamaan leirilaulua takapenkillä, siitä näyte tuossa videopatkässä ja tässä.

    Perässäni ollut linja-auto ohitti minut Porintien liikenneympyrässä. Matka sujui kommelluksitta.

    Vein tytöt Ninnille ja ajoin Raunon pihaan. Hän oli juuri Kodin Anttilassa shoppailemassa joten lähdin kohti tallia autoa vaihtamaan.

    Parkkikiekko puuttui vieläkin.

    Vaihdoin autojen paikkaa. Menin ylös viemään kuoren. Tallissa otin kuvan molemmista autoistani. Sitä kattellessa huomasin, että kattoluukku oli jäänyt auki. Suljin sen.

    Illalla tarkistin ja olin tunnistanut miehen oikein. Löysin hänen kuvansa internetin lehtiartikkeliarkistosta MTV3:n sivuilta.

    27.6.2003 Mikko tuli töissä juttelemaan. Veljensä oli jossain Lapissa, Ylläksellä ilmeisesti, nähnyt viikko ennen Juhannusta viik onloppuna samanlaisen pirssin kuin tämä minun auto. Oli ollut joku maastoautotapahtuma tai metsäsafari. Lupasi kysellä enemmän tietoo tapahtumasta. Siellä oli kuulemma päässyt kokeilemaan erilaisten ajoneuvojen käyttäytymistä ääriolosuhteissa.

    Laitoin Ekille viestin, että mistähän sais hommattua Suggaan uudet renkaat.

    Eki soitti: Tammiston Vianor, rengasliike. K.P. Vartio kuulemma tietää renkaista maastureihin. Nyt mulla on "Nato-kuvioiset" renkaat. Erilainen kuvio ku mitä alkuperäisissä. Volvon rengas, se Ruottalainen on erilaisella kuviolla. Jos jostain kuvista kattelet alkuperäisiä, niin se on semmonen "Laplander" rengas. Sitä saa uutta. Vanteen koko ei oo mitenkään mystinen. Tuo Vartio on aina maasturihommissa mukana, myy noita renkaita ympäri maata.

    Arvelee, että renkaat on suunnilleen 1000mk/kpl suunnilleen. Vaan ei osaa sanoo ku ei oo kokemusta vuosiin tommosista. Muu rengas siihen ois fixumpi ku maastorengas tolla ajolla mitä minä ilmeisesti sillä tuun ajelemaan.

    Internetistä kaivoin Vianorin tietoja: Puhelin : 010 401 3750, Valimokuja 1, Vantaa.

    Se 264 ni se otti siitä itte emännälle ajoauton. Kattoluukku on, ilmastointia ei oo. Sähköikkunat ja keskuslukitus myös, sähköpeilitkin on. Radio. 200000 ajettu. Katteli semmosesta moottorista tietoja, niin se ei mikään suosittu moottori ollu, Volvokin käytti sitä parisen vuotta ainoastaan. Rellun moottori siinä on.

    28.6.2003 Hain auton tallista ja ajoin Leppävaaran kirkon parkkipaikalle Ninnin rippitilaisuuteen. Matka sujui normaalisti. Eli lähes kaikki auton nähneet jäivät sitä tuijottelemaan. Kirkon pihassa katseet olivat myös runsaat. Kun lukitsin auton ja poistuin sen luolta, oli sen ympärillä heti muutama kirkkoon menijä ikkunoista sisään kattelemassa.

    Kun Mikke kuuli millä autolla olen tullut paikalle, pyysi hän heti paluumatkakyytiä kyydissäni. Samoin Max ja Axel tulivat kyytiini kun olivat autoni nähneet. Matti kyseli parkkipaikalla autostani naureskellen.

    Lähtiessäni porukkaa tuli autoni viereen kattelemaan. Carita sanoi, että jos tulen joskus Kirkkonummelle niin soittele ja hän tulee kyytiin.

    Ajoin Raunon luo. Rauno otti autostani muutaman kuvan videokamerallaan, ilmeisesti still-kuvia.

    Vein auton takaisin talliin.Etuikkunasta vuotaa vettä sisälle ja takapenkillä sitä oli myös hieman.

    30.6.2003 Rekisteriotteessa lukee: Renkaat 9.00 - 16 C. Kattelin muita speksejä ja löysin seuraavaa: sivulta

    13 Hjul

    Däckdimension, fram 9,00—16
    Däckdimension, bak 9.00—16

    rullradie, fram


    rullradie, bak

    Färgdimension 16-6,50 H
    Typ av hjullagring Dubbla koniska rullager

    1.7.2003 Soitin Vianoriin. K.P. Vartio puhui toista puhelua. Otti soittopyynnön ja kerroin mihin autoon kaipaan renkaita.

    Soitti takaisin: Nyt on joskus syksyllä noin 10kpl 8.90-16. Pinnotettuna on. 4kp 490€ + asennus. Viis on hyllyssä. Kuorma-auton vetopinta. Malesiasta tulee uutta samaa, on V-kuviolla. Ei tiedetä milloin tulee. noin 250€ / kpl, arvelee hinnaksi per rengas. 280/85-16 = 9.00-16. (Samat kun on Porvoon miehen pirssissä) Sisärenkaat ja tasapainotus on sitten erikseen koska noihin saattaa mennä kilokin (!) lyijyä per rengas! Kerroin, että mulla on uudet vanteet, joka hänen kommenttinsa mukaan parantaa tilannetta.

    2.7.2003 Sebbe laittoi viestin vastauksena omaani. Käyn visiitillä tänään tai huomenna hänen rekisteröimätöntä TL-22 Volvoaan kattomassa.

    Katsoin tiedot oman autoni renkaista: Renkaani ovat.

  • Firestone Ground Grip type M.
  • 9.00 - 16.
  • 2 ply rating.
  • Kävin tänään. Soitin, ei vastausta. Just meinasin soittaa toistamiseen, kun hän soitti takaisin. Kertoi, että oli ollu korvasuojaimet päällä rälläkällä peltiä leikkaamassa kun olin soitellu. Kerroin meneväni sinne. Ajelin, katseita, tuijotuksia. Ihmeteltiin autoja, Isänsäkin tuli katselemaan. Ruottissa paljon ovat käyneet.

    Otin pihalla kuvan myös oman autoni etunivelistä. Ainakin vasen etunivel tai ohjaustanko näyttää ottavan etupyörään kiinni kun kääntää ääriasentoon.

    Kuvia Sebben luolta täällä

    Sitten Mikan ja Outin luo.

    From I found the following table, which gives yet another way of identifying a tire for my Sugga:

    35 x 10.5 - 16 TL 887 / 34.90 295 / 11.60 7" <> 9" 119 L 280/85 -16 380

    So now I strongly believe, that all of these three mean about the same tire:

      ??? Old Metric
    35 x 10.5 - 16 TL 9.00-16C 280/85-16

    What else can be different? Well, one of the pages tells about 0 and 5 degree something in the area where the tire touches the rim.


    5.7.2003 I found an answer to a question from Here is part of the discussion:

    Date: Fri, 14 Oct 1994 07:30:08 -0400
    From: (maloney)
    Subject: Re: Tire Sizes


    For example how you work out the actual diameter of the tyre etc, and what
    tyres you can put on 15 & 16 inch rims. Does it make a difference which
    size rims you run, I've got a 88" S111 1973.



    I'm not a tire guru, but considering how quiet the net has been lately, I was
    afraid you might get no answers at all.

    On the sidewall numbers, such as 235R 15 or 7.50R 16, the first figure is the
    cross section of the tire in mm or Inches. The height, if there are no other
    figures, is 85%. So on a 7.50R 16 tire do: 7.5" X 85% = 6.375". Since
    there's rubber on both sides of the rim, double that and add to the rim
    diameter: 6.375" X 2 = 12.75", 12.75" + 16" = 28.75" tire diameter.

    If the tire were (hypothecically) 7.50 70R 16, the height would be 70% of the
    cross section. For metric sizes you'll need to do a little conversion. I
    have Sears LT AT 235 70R 15s on my 88 and they do OK. Zippy around town with
    decent handling and OK in the rain. One day I may switch to 7.5R 16s to
    improve fuel economy, reduce highway noise, and improve the ride (this is
    what folks with US 88s that have switched to 16" rims have experienced). But
    not today.

    I'm sure other folks will be glad to share their experiences.


    88 IIA & 109 Wagon

    Wayne, NJ USA

    I was glad to find out a piece of info from this -- I've often wondered what the
    aspect reatio is for RR 205 R16 tires is -- so I gues it must be 85%. That
    does indeed correspond to my calculations using the outside diameter.

    8.7.2003 Laitoin viestin osoitteeseen :

    I have a Volvo TP-21 which has the old 9.00 - 16C tires. As I understand
    Simex has a tire 280/85 - 16 which could replace my old set. What is the
    price of these tires? I need the tires in Finland. Where could I buy them?

    14.7.2003 Ajoin Suomenojan Euromasterille juttelemaan renkaista. Lupasivat soitella selvitettyään.

    Illalla sain vastauksen osoitteeseen lähettämääni viestiin:

  • Dear Harri, Thanks for the interest on our tyres. Indeed we make the 900-16 ST24 Runflat meant for army vehicles. Max load allowed is 950kg. Price per tyre ex warehouse in UK is GBP180.00 excluding VAT. Lead time from order is 8 weeks as tyres are in Malaysia. Payment either by TT or LC. Full payment is expected before shipment. We look forward to your positive response. Regds, AK

    Tuo on selvästi kalliimpaa kuin Ruotsista tilaaminen.

    Back to my front page Harri Levänen, Kipparinkuja 2 A
    02320 Espoo, Finland
    Now where is that?
    Phone: +358-502095, E-Mail: or